Heipsan!

Ilokseni sain viestiä vanhalta opettajaltani Marittalta ja kysymyksen, että vieläkö se blogi on pystyssä Lapin reissulta. Piti itekin tulla kattelee, ja olihan se! Päätin sitten vähän päivitellä kuulumisia, kun kävin pitkästä aikaa Lapissa nyt heinäkuussa. Suunnitelmia on reissuun lähdölle ollut jo pidempään, mutta aika ja raha eivät ole aiemmin kulkeneet yhtä matkaa. Alkuun pahoittelut, että osa kuvista on suoraan miun Instagram-tililtä. Puhelimeni hajosi tossa elokuun alussa ja osa kuvatiedostoista on jossakin päin pilvipalvelua enkä ole kaikkia vielä paikantanut. Lisää kuvia muuten löytyy Instagramista @hemmuh.

KOHTI LAPPIA

Lapin reissu siis tosiaan oli suunnitelmissa. Elämäni kun on vienyt siihen pisteeseen, että majailen nykyään Uudellamaalla ja täällä ihan sattumalta, siis oikeasti, nykyisen miesolennon sukujuuret ovat missäs muuallakaan kun Lapissa! Pikkasen keskemmällä Lappia, kun "miun hoodit" eli Sodankylässä. Tarkoitus oli siis perheen kesken lähteä reissuun, miehen pojat kun ovat olleet ihan pieniä, kun ovat viimeksi Lappin päässeet. Miehelläkin siis oli jo kova ikävä Lappiin, onhan hänkin siellä paljon aikaa lapsuudessa viettänyt, mutta "kehäkolmosen kiireet" yhdistettynä yrittäjän arkeen ja vanhan kyläkaupan muuttaminen asuttavaan kuntoon ovat vieneet kaiken ajan. 

Reissuun kuitenkin lähdettiin ma 10.7. Tää reissu, kun pätkähti sopivasti miun festaripäivystysten Ruisrockissa ja Ilosaarirockissa väliin. Ekana päivänä ajeltiin Keski-Suomen, Oulun ja Kemin kautta Rovaniemelle asti, jossa yövyttiin Sokos Hotellissa. Pointsit hotellille huoneesta! Pojat sai puuhaa huoneeseen, ja lähtiessä vielä respasta sai hakea Fidget Spinnerit, joista sitten tulikin heidän suussaan "Lappi spinnerit"

Suklaasuu oman Lappi spinnerinsä kanssa.

Lapin maisemia

Yöpyminen Rovaniemellä meni väsyneesti pitkän ajomatkan jälkeen. Koko matkan pojat jaksoi istua eikä kitinää ollut meno- eikä tulomatkalla. Oltiin varauduttu, vaikka mihin, mutta hienosti pojat jaksoi. En olis itte viis tai seittemänvuotiaana jaksanut tommosta matkaa istua, hyvä kun nytkään maltoin :D

Hotellihuoneessa lukemista Rovaniemellä.

Ja ruoaksi tietysti poronkäristystä!

SODANKYLÄ

Eka stoppi siis oli Rovaniemellä, josta jatkettiin pieni matka Sodankylään, ns. kohteeseen. Saatiin muuten Rovaniemellä hotellin pihasta sakko, joka sitten hoitui kyllä valituksella aiheettomaksi. Pysäköinti oli maksettu, mutta parkkipirkko ei ollut huomannut, että maksettiin se Parkman äppsillä. 

Sodankylässä kierreltiin ja katseltiin paikkoja ja siellä sukuloimassa vietettiinkin suurin osa ajasta. Käytiin sukulaisissa ja katsomassa lehmiä, lampaita ja näkyi siellä porojakin.

Poroja pihamaalla.

Sodankylän vanha kirkko, ai että oli kaunis!

Ja vähän uudempaa tuotantoa oleva kirkko

Aina jokaisessa reissussa tykkään lukea paikallislehtiä! Siitä saa aina hyvän kuvan alueen asioista ja joskus jopa murrettakin on mukana, ainakin vielä Lapissa <3

Tokan aamun mökkimaisemat. Ei lainkaan huonompi <3

KOLARI

Poikkeamiselle Kolariin valikoitui reissuviikon torstaipäivä. Koska reissu tosiaan sijoittui yrittäjämieheni ainoalle lomaviikolle ja vielä miun kesän festaripäivystysten väliin, jäi Kolarissa pyörähtämiseen vain yksi päivä. Mutta pääsin kuitenkin käymään. Kevyt 400 km reissu siitä tulikin, mutta ei sole poka mikhää matka Lapissa. Se on totta, siellä katoaa välimatkat!

Kolariin ajelin Sodankylästä Kittilän ja Ylläksen kautta. Perinteisesti Jounin Kaupasta hakemaan pipoja ja mitä kaikkee, pari rykimäsukkaakin tarttui mukaan ;) Jounin Kaupalta Kolarin kirkonkylälle, jossa asustelin silloin pari talvea sitten. Kävin moikkaamassa ensimmäisenä mummelia kenen tykönä asuin ja sen jälkeen kävin vanhalla työpaikalla. Oli kiva nähdä työtuttuja ja asukkaita. Kaikki oli niinku lähtiessä, muutama työntekijä vaihtunut, mutta asukkaat oli ja pysyi! Osa tunnisti miut heti, osa vähän myöhemmin. Tukan väri lienee muuttunut sen verran.

Kolarista on helppo käydä myös ulkomailla, nimittäin kirkonkylän ostosmatkailukin on osaksi Ruotsissa rajalla olevan kaupan takia (joka on muuten tuttu parista elokuvastakin). Sekä lähellä on Ruotsin Pajala, jossa nytkin kävin vähän naamaani näyttämässä, ja vähän ostoksilla.

Myös napapiirin sankareista tuttu, Ica Lahtis, siinä Muonionjoen suulla.

Pajalan kirkko Ruotsissa.

Takasin Suomeen.

KOTIMATKA

Hyvästelin Kolarin ja ajoin takaisin Sodankylään pakkaamaan rinkan aamua varten. Haikein mielin, mutta kovasti odottaen uusia seikkailuja istahdin autoon perjantaina 14.7. klo 5.55. Taakse jäi mökkimaisemat ja mies sekä nuorempi poika heittivät miut aamutuimaan Sodankylään bussille. Siitä sitten aloin bussiin istumaan, Rovaniemen, Kemin, Tornion, Haaparannan, Kajaanin, Sotkamon, Oulun yms. kautta saapuen Joensuuhun klo 22.00. Matka meni yllättävän hyvin, vaikka päänvaivaa aiheuttikin pari tiukkaa vaihtoa bussista toiseen. Määränpäänä oli siis Joensuu ja Ilosaarirock. Mies ja pojat jäi vielä toviksi Lappiin ja ajelivat sitten kotio. Loppuviimein ma 17.7. illalla saavuin Röykkään, Uudellemaalle. Voi sanoa, että väsytti, kun oli ollut sen melkein 2 viikkoa yhtäjaksoisesti reissussa. Väsymyksen lisänä oli onnellisuus, pääsin taas Lappiin. Näin majoittajamummon, vanhat työkaverit, paikat ja asukkaat, Lapin tunnelman ja maisemat, kiireettömyyden ja sen Lapin taian. Siinä on sitä jotain, ei sitä turhaan kehuta.

Kyllä näissä maisemissa kehtasi lomailla <3

Tässä vielä karttamuodossa miun reissut Juhannuksen jälkeen. Huh!

Ei muuten pöllömpi viikko, Lappi ja Ilosaarirock (kävijä vuodesta 2005). Kaks miun aika lemppariasiaa niinku samalla viikolla. Jeij!

Mutta semmonen reissu. Seuratkaa hei miuta Instassa @hemmuh, siellä lisää kuvia sekä uusinpana kuvana miun eilen ostamat talvikengät <3 Jospa pääsis ruskareissuun vielä Lappiin, niin sais kengille käyttöä. Toivo elää. Nyt mie lähen vähän herkkujen tekoon, meiän toisella pojalla on tänää synttärit!

<3: Heidi

Kotimatka Lapista alkoi väsyneissä merkeissä lauantaina aamupäivällä. Ihanan pinkkiä taivasta kohden kuljettiin Tornioon, jossa vierailin Haaparannalla. Maistu muuten Ikean lihapullat samalta kun Suomessa. Höh. Torniosta ajelin Oulun kautta Kokkolaan, jossa juhlittiin Mammua oikein pidemmän kaavan mukaan. Kokkolasta matka jatkui Kuopioon, jossa kävin serkkua moikkaamassa. Yö Kuopiossa ja jälleen tien päälle ja kohti Savonlinnaa. Porukoilla piipahdin ja kaverilla saunomassa. Paha keli oli koko matkan ja kilometrejäkin oli jo 1200 siitä Savonlinnasta lähtiessä. Iskän papereita kotona kaivelin ja nappailin mukaan vähän materiaalia töitä ajatellen. On muuten aivan sama tyyli meillä ton arkistoinnin suhteen.. Tiettyyn rajaan asti kaikki paperit järjestyksessä ja tiptop.. Ja sitten loppuu kärsivällisyys ja loput materiaalit on kasa paperia.

Kasa paperia.

Tänä aamuna aloitin sitten melko kohtalokkaan kotimatkan viimeisen taipalee kohti Kouvolaa. Savonlinnasta Mikkeliin 60 km/h ajeltiin lumipyryssä. Mikkelin jälkeen helpotti ja keli parani hetkeksi. Tuohikotista käännyin kohti kansanopistoa ja tie oli melko luminen ja liukas. Matka sujui hyvin.. Kunnes tuli mutka, johon jarrutin reilusti. Jalka jarrulta ja alkoi tuntua, että perä lähtee tulemaan vierelle. Siinä vaiheessa muutuin matkustajaksi.. Vastapuolen kaistan yli pelkääjän puoli edellä kohti penkkaa. Ehdin vilkaisemaan jo, että tohon puuhun osuu... Ei ihan, 25 senttiä ohi ja stoppasi penkkaan. Ooppeli pyörähti katolleen ja jäi niille sijoilleen. Ei ees sammunu. Ratista päästin irti, avasin turvavyön ja kiepsautin itteni irti. Auto sammuksiin ja katteleen, että ulos pitäs vissiin päästä. Pelkääjän puolella näky huomattavasti vähemmän lunta, joten ovi auki ja ulospäin. Kaikki oli päällisin puolin ok ja autokin oli ihan lytyssä olevaa kattoa, rikkinäistä tuulilasia ja muutamaa lommoa vaille ehjä. Puhelimen vielä kaivelin autosta esiin, kun mietin mihin se lenti. 112 soitto ja toista kenkää etsimään autosta. Jonnekkin sen potkaisin lähtiessäni. 

Ja tässä taidonnäyte tästä parkkeerauksesta:

Siinä sitten odoteltiin avun saapumista. Kiva VPK-setä kaivoi miulle kengän autosta ja sen jälkeen pääsin ekaa kertaa elämässä ambulanssiin ja poliisisedän juttusille. Kauempaa kun katteli niin vissiin olin aika hyvin sinne menny.. Ja ne puut oli aika pelottavan lähellä.

Siihen tein ittelleni uuden ajoradan.

Pienen tsekkauksen jälkeen todettiin, että säikähdyksellä selvittiin. Henkisiä vammoja ja pöllähtänyt olo. Ooppelin vammat on vielä tutkittavana. Siitä tulee vielä auto, tai sitten ei. Tragikoomisinta tässä jutussa on se, että 1400 kilometriä takana ja 5 kilometriä edessä, kun päätin testata hangen syvyyttä. Onneksi oli lunta! Ja niin, Kolarista olin tulossa.

Nyt tosiaan tässä Ystävän tykönä olen. Rauhaksiin pari päivää. Oli kyllä enkeleitä matkassa, ei voi kieltää. Ja jotenkin kai se on kohtalon oikku, että tää sattui melkein kotona ja meni kuitenkin vaan peltiä. Onneksi olin yksin matkassa eikä sivullisille aiheutunut vaaraa. Loppu hyvin, kaikki melkein hyvin.

Näihin kuviin lienee aika päättää Lappi blogi. Kotona ollaan. Varmuuden vuoksi tein näyttävän kotiintulon ettei varmasti keneltäkään menny ohi, että olen palannut.

Tykkään tästä raflaavasta otsikoinnista:

Henkilöauto lensi tieltä ulos ja katolleen Selänpäässä (Kouvolan Sanomat 13.1.2015)

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2015/01/13/Henkil%C3%B6auto%20lensi%20tielt%C3%A4%20ulos%20ja%20katolleen%20Sel%C3%A4np%C3%A4%C3%A4ss%C3%A4/2015157/4

SE ON SITTEN SIINÄ!

Viimeinen työpäivä on lusittu ja mielen on vallannut haikeus. Homma on paketissa ja huomenna aamulla Ooppelin keula osoittaa kohti Etelää. Niisk. Haikeus iskee. Ei sitä voi kieltää.

Viimeiset päivät työharjoittelussa menivät nopeasti! Onneksi oli touhua sen verran ettei ehtinyt miettimään poislähtöä. Keskiviikkona aamu kului Kotikonnussa rauhallisissa merkeissä. Vietimme asiakkaiden kanssa kotipäivää erilaisten kotiaskareiden parissa. Huomasi kuinka asiakkaat ovat ruvenneet luottamaan minuunkin ja homma pelasi hyvin! Vähän sai aamulla tingata parista asiasta, mutta loppupeleissä saatiin asikkaiden kanssa yhteinen sävel aikaiseksi. Eilen torstaina aamupäivä oli kiireinen ja vaihteleva.. suurinpiirtein kaikki oli hukassa ja sai käyttää kunnolla hoksottimia ratkaistaakseen ongelmia. Päivä oli tuskin alkanut, kun jo oli suunnattava töistä pois ja kohti IHAHHANAA iltapäivää. Kiipesin ensimmäistä kertaa elämässäni Islanninhevosen selkään ja lähdin vaellukselle. Lumi vaan pöllysi, kun paahdoimme pitkin mettiä laukaten ja töltäten. Oli mm. siisteintä ja parasta ikinä! Nähtiin myös lauma poroja reissulla, olivat ne kovin kesyjä, kun eivät paljon hevosista välittäneet. Eikä hevoset niistä. 

Uljas valkea ratsuni Snille.

HEIPAT YLLÄKSELLE

Tallilta ajelin Äkäslompoloon ja kävin ostelemassa viimeiset jutut Jounin Kaupalta. Ajelin hetken ympäri Lompoloa ja sitten tunturitietä kohti Ylläsjärveä. Siellä oli niiiin kaunista <3 Yllästä tulee ikävä. Jotenkin niin korostuu se rauhan ilmapiiri ja kiireettömyys siellä. Ja ne rintheet on vaan jotenkin niin sykähdyttäviä.

Viralliset heipat heitin tänään, kun pyörähdin vielä Ylläksellä. Viimeinen työpäivä alkoi aamulla Toimarissa, jossa läksiäislahjoja jaettiin puolin ja toisin. Sain Toimarista ihanan pinkin maton, jota olin jo ekana päivänä katsellut <3 Päivän aikana myös ihana työkaverini korjasi Ooppelin pimeän perän.. Tietysti ihan normaalisti tässäkin asiassa oli vain pari muuttujaa! Sulakkeita piti vaihtaa ja lamppuja useampi. Mutta nyt pelaa perä.. Ainut vaan, että takalasinpyyhkijä jäi käteen, kun putsasin lumia. Hyvä minä!

Itte vein tänään lakuja ja kortteja Toimarilaisille sekä Kotikontuun ja sain kuulla kommentteja, että ikävä tulee. Tulethan vain takaisin. Pakko se on tulla! Lopullisesti työpäivän herkisti tilanne, kun kaksi huonoiten, tuskin laisinkaan puhuvaa asiakasta ilmaisi varsin selkeästi, että "tulee sinua ikävä". Nyt tuli samantien kyynel silmään.. ensimmäistä itkua tuherrellen kirjoitan tässä.. Tästä se lähdönhaikeus alkaa.

Heippa Ylläs <3

Töistä päästyäni suuntasin käymään myös Pajalassa.. Hieman tuota.. Tuliaisten ostossa tiettypä. 

Ajokeli oli mm. mainio.

Loppuilta on mennyt pakatessa. Ja nyt alkaa tosissaan se haikeus iskemään. Suurinpiirtein kaikki on läjässä valmiina.. Enää aamun tetris takakontin kanssa pelattavana. Päiväkirjat on kirjoitettu ja raportit raportoitu. Kolari, Ylläs. Levi. Napapiiri. Joulu. Lappi. Työharjoittelu. Kaikki on nyt koettu. Ihania muistoja riittää varmasti kiikkustuoliin asti. Ihania uusia ystäviä ja tuttuja saatu. Lappi on vienyt miun sydämen. Haiken mielin päättelen matkani ja myös tämän blogin. Kiitos kun olette ollut mukana <3 Ihanaa tietää, että niin moni on näitä jorinoitani lukenut ja nauttinut. Kesän reissuilla jo kuulin kommentteja kuvista ja päivityksistä, että "ihan kun olis ite reissussa". Luulen, että tästäkin on jotakin pientä samaa vibaa saanut aikaiseksi. Puspus.

Illan soundtrack

Mie se vain olen. Kokkonen.

Vuoden eka päivä sujui väsyneesti ja olishan se pitäny arvata, että lenssu teki tuloaan. Perjantaina sitten töissä oli aika tuskasta ja lopulta luovutin ja lähdin kotio. Kuume nousi illalla. Kolkytkaheksan ja risat näytti mittari ja koin parhaaksi painua pehkuihin. Sairastaminen Lapissa.. No kaikkee pitää kokeilla!

Mummeli keitti minulle jotakin droppia missä oli ainakin noita tippoja.. Ties mitä lie muuta. Hyvin se kyllä vaikutti. Kaks kertaa oon sitä nappaillu ja aina on hyvä mieli tullu :) Hih. Varmaan jotain Lapin taikuutta se loppuosa keitoksessa. No kaikkee pitää kokeilla!

Tänään on jo sen verran helpottanut, että olen voinu tehäkin jotain. Eilinen meni melkein nukkuessa: kevyet 19 tunnin yöunet piristi mukavasti. Tänään siis, kun olo on parempi, olen puuhannu vähä jotakin pientä. Saunoin ja kirjoittelin aikani kuluksi harjoitteluraporttia.. Ihan vain kaikkea pientä. Kun en paikallaan osaa olla!

Koska sauna <3

Vähän luin Mielensäpahoittajaakin :)

Työharjoittelupäiväkirja ja -raportti almost check. Seuraavaksi opiskelun oppimispäiväkirja :)

Se olis sitten viimeinen viikko Lapissa käynnissä. Haikeus alkaa jo hiipiä puseroon, mutta toistaseks oon ollu niin tokkurassa etten oo ymmärtänyt asiaa. Silleenhän toki tämänkin loppuajan ja viimeisen viikonlopun täällä olis voinu käyttää jotenkin muutenkin, kun sairastaessa. Mutta hei, kaikkee pitää kokeilla!

Näin vuoden viimeisenä yönä, kun unijukka on taas eksynyt johonkin väärään osoitteeseen, on hyvä aika kerrata kulunutta vuotta, ja todeta kliseiset sanat ”paras vuosi ikinä”. Vaan kyllä tämä on. Vaihderikas, tunteikas, hieman surullinen ja vaikeakin, mutta täynnä onnistumisia, uusia asioita, paikkoja ja kokemuksia. Vuosi kaksnollaneljätoista jää muistoihin vuotena, jolloin mentiin eikä meinattu.

Vuosi alkoi aika ahdistavissa ja surullisissa merkeissä, mutta samalla jotenkin kumman uuden alun merkeissä. Terve ”pakko pärjätä” asenne otti valtaa ja pikkuhiljaa alkoi itsekin oppimaan elämään tässä ja nyt. Murehtiminenkin jäi vähiin, kun ei antanut itselleen lupaa murehtia etukäteen. Kiireinen aika töissä ja paljon menoja toivat arkeen ja vapaaseen rytmiä ja aikataulua. 

Tammikuu hurahti töissä viime vuoden asioita pakettiin laittaessa ja valmistautuessa uuteen kauteen. Elämäni ilman televisiota päättyi myös, kun ostin itselleni television.. edellisen parvekkeella heitetyn tilalle. Helmikuussa tapahtumat ja keikat täyttivät Kuusankoskitalon ja sieltä mie löydyin arkena ja pyhänä joko tiskin takaa tai sitten salista ihmettelemässä mitä erilaisimpia showta. Haloo Helsinki, Ismo Leikola, vain muutamia mainitakseni. Maaliskuussa jatkoa seurasi Sami Hedbergistä ja Niko Kivelästä, joiden showt olivat mm. parhaat! Tässä kohtaa myös epävarmuus töistä sai aikaan kapinan sisälläni ja päätin, että minähän suunnittelen tulevaisuuttani enkä jää odottelemaan, josko joku muu siitä päättää puolestani. Kevääseen kuului olennaisena osana tietysti Olympialaiset ja jääkiekon MM-kisat. Ja kaikki niihin liittyvät tunteet...

Ilmeeni kun Suomi otti turpaan MM-kisoissa. Rankasti.

Huhtikuu kun kääntyi lehdellä, niin koitti, myöhemmin ajateltuna, melko kohtalokas reissu. Hyppäsin insinööriopiskelijoiden bussiin ja matkasin Rovaniemelle saadakseni ensikosketuksen Lappiin. Minä, ”maailmanmatkaja” en ollut aiemmin käynyt Lapissa. Vaan en kyllä sillon voinut yhtään kuvitella, että tulisin vielä löytymään sieltä suunnalta Suomea uudemman kerran ja vielä vähän pidemmällä visiitillä. Reissu oli kaikinpuolin ikimuistoinen. Ja tajusi toden totta, että tänne Lappiin on PITKÄ matka.

Kotiin palattuani olinkin reipas ja pistin toteutukseen pitkäaikaisen haaveeni. Nimittäin ihan oikeasti OMAN auton hommaamisen. Asia pistettiin vireille. Kevät taittui reissatessa ja töissä. Ja töissä ja reissatessa. Vappua viettelin yliopisto-kaupungissa Jyväskylässä. Ihmisiä oli mm. paljon ja kerrankin näki haalareita. Omat olin jo sentään tälle reissulle jättänyt Kouvostoliittoon kotiin. Ja niin Vapun jälkeen mökkireissulla tuli puheeksi auton hankinta niin taisin tehdä pari puhelua Savoon ja ilmoittaa kyllä ostavani Niinalta auton, vaikka se ei ollut edes myynnissä silloin. Toukokuussa sitten reissua kohti Savoa ja takaisin tulin Ooppelin kera. Oli se vain iiiihana. Ja isot vanteet. Muistinko jollekulle mainita niistä vanteista?! 17 tuumaa, metallivanteet. Kuuliko kukaan?

Klara Vappen ja irvistys päälle!

Kesä kun vaihtui niin heti alkupuoliskolla tein reissun Loviisaan. Pitkään suunnitelluista matkakohteista toinen tälle vuodelle oli Porvoo, jossa vierailimme suhteellisen lämpimänä kesäpäivänä. Matkailtuamme Porvoossa palasin takaisin Kouvolaan tarkoituksenani lähteä maakuntakierrokselle Mikkeliin ja Kotkaan. Toisin kuitenkin kävi. Puolessa välissä matkaa Ooppeli hyytyi 6-tien varteen. Soittoa Loviisaan, että voiskos joku tulla heittämään bensa-asemalle ostamaan öljyä. Matka jatkui tämän jälkeen normaaliin tapaan, kunnes Korian kyltin kohdalla Ooppeli uuvahti viimeisen ja lopullisen kerran. Kyllä oli apukuskilla pokassa pitelemistä, olinhan nimittäin todennut matkaanlähdössä, että jos Korialle asti päästään niin päästään perille. Jepjep. Korian kyltti se siinä paistoi nenän edessä, kun Ooppelia hinattiin hinausauton lavalle. Mentiin syömään sushia, kun auto oli viety korjaamolle. KOSKA OTTI PÄÄHÄN!

Muuttuneiden suunnitelmien vuoksi eksyin vapaaehtoiseksi Partiolaisten Suurjuhlaan. 30 asteen helteessä suhailin pitkin Manskia ja hoitelin Partiokylässä vaikka ja mitä. Armankin tuli tutuksi. Montakohan julkkista oli jo jutettu tässä vaiheessa vuotta? Aika monta. Juhannus tuli ja menin ja vietin sen Haminassa. Ooppelikin pohti, että viikon korjaamolla olo ei riittänyt ja hyytyi uudelleen. Tällä kertaa korjailtiin taas uutta vikaa ja auto toimi kuin uusi kahden viikon pihassa seisomisen jälkeen. Ite otin etäisyyttä auton ja minun suhteeseen Jyväskylässä.

Eikun kyytiin vaan! Valtatie 6, Koria.

Heinäkuu, tuo kiireisin kuukausi koko kesässä! Joka kerta sitä ajattelee, että teen asioita heinäkuussa. No niinpä vissiin. Ehi niitä pakollisiakaan. Heinäkuun kohokohta, Ilosaarirock! Lähimmä pienen pienessä helteessä kohti Pohjois-Karjalaa. Ekana yönä oli ehkä kylmintä ikinä nukkua teltassa leirintäalueella. Loppuviikonlopun majoituin onneksi ystävien tykönä. Päivällä oli tukahduttavan kuuma ja yöllä jäätyi pystyyn. Mutta se oli <3 Kotimatkalla sitten ikäväksemme todistimme pahaa rekkakolaria, joka jäi mieleen sitten pidemmäksi aikaa. Heinäkuussa myös pistin vireille montakin uutta asiaa. Työnhakua oli tehty jo pari kuukautta eikä mitään uutta ollut edes näköpiirissä. Oli aika keksiä muuta. Hakupaperit vetämään ja elokuun alussa oli varattu paikka Valkealan opistoon henkilökohtaisen avustajan linjalle! Heinäkuu päättyi vauhdikkaasti Jyväskylässä asuntomessuihin ja kolmanteen unelmaan eli Jyväskylän Rallien katsojana toimimiseen! Pitkään tauolla ollut Harjun EK palasi ja siellä meikä oli rallikansan seassa ihmettelemässä pärinäautoja. Ens kesänä olen niiiin metässä rämpimässä ja kattomassa EK:ta. Rallikansaa riitti myös Jykylän yössä! 

Rallia pärrpärr <3

Elokuussa siis alkoi loma. Ja kyllä mie lomailin!!! Pitkään ja hartaasti suunniteltu reissu Turkuun koitti heti elokuun alkupäivinä. Lähtökohdat Turulle oli pienet, vaatimattomat ja helposti toteutettavissa: Halusin nähdä kaiken! Siinäpä kierrettiin kirkkoja, linnoja, Turun saaristoa, laivoja, nähtävyyksiä, kirjastoja, Joulurauhanjulistusparvekkeita, ravintoloita, jokilaivoja ja ehdittiinpä vierailla förillä, mökkeillä, uida meressä ja uida meressä sekä vierailla kesäteatterissa! Koska matkaintoa vielä riitti niin viikon lomailun Turussa jälkeen suuntasin Helsinkiin ja tein siellä kiertoajelun... HSL:n vuorokausilippu ja sen slogan iski: ”vuorokausilipulla näet kaiken”. Olin onnellinen, kun ajelin ympäri Helsinkiä ja pk-seutua metrolla, junalla, ratikalla, bussilla ja lautalla. Kävin omatoimimatkalla Suomenlinnassa, katsomassa remontissa olevaa Presidentinlinnaa, Senaatintorilla sekä kävin ottamassa SelfMiet Eduskuntalon ja Tuomiokirkon portailla. Kotiin Kouvolaan palatessa mietin, että kuukausi reissussa saa riittää. Enää en lähe mihinkään ennen koulun alkua. Paitsi Savoon kesärenkaiden vaihtoon. Vaan toisin kävi.

Turku

Helsinki

VR tarjosi halpoja matkoja ja tarjouksia selatessa bongasin, että hei täällähän pääsis vaikka minne. Junaliput Kouvolasta Helsinkiin, josta Tampereelle viettämään aikaa ja Seinäjoen kautta Kokkolaan. Tämä hyvä. Takaisinpäin reitti kulkikin alkumatkan samaa. Seinäjoella aamupäivän seikkailin omatoimisesti etsien kätköjä. Tästä oikeastaan alkoi kunnolla tuo geokätköily harrastun. Seinäjoelta hyppäsin Tuuriin menevään junaan ja kävin katsomassa tuon kuuluisa Pohojanmaalaisen kyläkaupan. Olihan sillä kokoa! Tuurissa vierähti päivä mukavasti ja väsyneenä junailin vielä Jyväskylään, josta bussilla Kouvolaan. Saisin olla päivän kotona ennen Savon ja Joensuun reissua.

Tampere

Tuuri

Savossa olin turistina omassa kotikaupungissani ja tietysti Kerimäellä. Katselimma kirkkoa ja Olavinlinnaa, kävimmä museossa ja syömässä paikassa, jossa oli aika sijainnut kellarissa ja nyt olikin maanpinnalla: järkytys! Savon reissun jälkeen takki oli tyhjä ja väsytti. Maalla saunan lämmittäessä pohdin, että olipa ollut hurja vuosi tähän mennessä. Vaan enpä uskaltanu suurimmissa kuvitelmissakaan ajatella mitä kaikkea oli vielä tulossa! Olemattomien yöunien jälkeen matkustin Joensuuhun. Päivä kaupungilla ja illalla juhlimassa. Yöbussilla Kotkaan. Jo toinen uneton yö peräkkäin alkoi tuntua. Kolmaskin meni sitten unettomasti pelkästään siksi, että matkaväsymys ja oudot uudet tapahtumat valvottivat. Koulu alkoi siis pirteästi kolmen unettoman yön jäljiltä 1.9.

Da Savo.

Kuuden tunnin bussimatkalla pysyi jalat lämpöisenä Ystävän neulomissa villasukissa <3

Henkilökohtainen avustaja koulutus. Jo ensimmäisenä päivänä oli olo, että tämä on minun juttu! Miksen ole tehnyt tätä aiemmin? Koulutus oli alusta saakka monipuolinen ja kouluttajat olivat mm. parhaita! Syksy sisälsi luentoa luennon perään. Monenlaisia vierailuja, jotka jäivät elävästi mieleen, tenttejä, kokeita, ensiapukurssin sekä paljon paljon uutta tietoa liittoinfosta lähtien! Huh. Mutta kaikki oli niiiin mukavaa ja meiän porukka oli ihan mahtava. Ikävä teitä!

Koska koulutus on lyhyt, niin heti ensimmäisestä viikosta aloimme keskustelemaan työharjoittelusta. Olin jo pidempään pyöritellyt ideaa mielessä ja nyt toden teolla aloin etsimään paikkoja missä voisin päästä työskentelemään kehitysvammaisten kanssa. Google auki ja hakukenttään sanat ”kehitysvammahuolto, Lappi”. Kolari ja Kittilä tarjosivat vaihtoehtoja. Pitkään arvoin kumpaan otan yhteyttä, vai molempiin vaiko ei kumpaakaan? Kolari veti pidemmän korren ja muutaman päivän päästä olin toivotettu tervetulleeksi Kolarin toimintakeskukseen. Nyt olikin vain yksi pieni mutta.. Nimittäin asunto. Nettiä taas selaukseen ja kaikki keinot käyttöön. Otin yhteyttä Fasen kautta Ylläkselle ja Jounin Kaupan Sampolle ja kyselin vinkkejä.. Sainkin pari ihan käyttökelpoista vinkkiä, mutta koska kaikki kivet oli käännettävä niin pistin vielä ilmoituksen lehtiin. Paikallislehti Luoteis-Lappi sekä Lapin Kansa saivat kunnian tuutata ilmoitukseni maailmalle. Sain monta yhteydenottoa, joista ensimmäinen ja tärkein oli nykyinen ”kämppikseni” Elvi. Tämän asuinpaikan saanti oli täysi lottovoitto! Sijaitseehan kämppä vielä työharjoittelupaikkaani vastapäätä!

Lokakuussa siis alkoi toden teolla järjestelyt Lappiin muuttoa varten. Pikkuhiljaa mainitsin asiasta ihmisille. Jokin siinä oli ettei asiaa halunnut julkisesti levitellä ja loppupeleissä siitä tiesikin vain harvat ja valitut. Muistan ikuisesti sen marraskuisen illan, kun istuimme iltaa tyttöjen kanssa. Siinä vaihdettiin kuulumisia ja tarinan eräässä kohdassa eräs rakas ystäväni kommentoi ”kohta se pudottaa pommin täntäntää”. :D no niinhän se teki. Ristiriitaisissa tunnelmissa hoidin lähtöön liittyviä juttuja aina auton huollosta kouluasioiden hoitoon. Vaikka aika oli lyhyt niin käytännössä kuitenkin teki kaikki asiat, jotka pidemmällekin muutossa tekisi!

Ehdin mie vähän lokakuussa reissaamaankin... Pikkasen. 1000 kilometria autolla ja muutama satanen bussilla päälle. Ooppeli lähti korjauksesta suoraan kohti Savoa ja sai talvinakit alle. Siitä Savonlinnan ja Joensuun kautta Kuopioon, jossa vietin muutaman päivän. Ja takaisin kohti Etelää ja auto parkkiin Jyväskylään. Hyppäys bussiin ja olinkin jo uudessa rakkauspaikassani, Turussa <3 Viikonloppu siellä ja takaisin Jyväskylään autoa hakemaan ja kurvailin suoraan kouluun reissultani. Oli aika kertoa myös koulussa minne olin suuntaamassa. Kyllä siellä oltiin iloisia! Lappiin, oikeastiko? Kyseltiin. KYLLÄ!

Itä-Suomi turneeee

Syksyn mittaan aloitin myös uusia harrastuksia ja ylläpidin vanhoja. Aloitin vapaaehtoisen pelastuspalvelun riveissä ja valmiudessa käymällä ensimmäisen kurssin. Lisäksi kiipesin useammankin kerran 10 vuoden tauon jälkeen hevosen selkään. Ja tietysti muistin kutoa... Aika monet villasukat, tumput, lapaset, kynsikkäät ja säärystimet tehty.

'

Marraskuun alku meni aivan sumussa, kun yritin pistää järjestykseen asioita ennen lähtöä ja hyvästellä ihmisiä. Hyvästeiltä ne tuntuivat, vaikka vakuutin kaikille, että olen takaisin kyllä tulossa! Ja olen edelleen! Lähtöpäivän aamu koitti ja voin kertoa, että siinä Valkealan opiston pihalla lähtiessä alkoi oikeasti jännittää. Eikä vain sen takia, että mitä keli tulisi olemaan ja kestäisikö auto. Lopullinen määränpää konkretisoitui ehkä Kemissä, jossa tuli ekaa kertaa vastaan talvi. Loppu pari sataa kilsaa meni toooodella jännittyneissä tunnelmissa. Kolarin rajan ylitettyäni totesin, että nyt olen Lapissa. Ja tuntui hyvältä. Ja on tuntunut koko ajan. Yksi elämäni parhaimmista, ellei parhain päätös. Tämä reissu ei unohdu koskaan!

Nyt on yö vaihtunut aamun ja päivän kautta iltapäiväksi. On aika suunnata saunaan pesemään vanhan vuoden pölyt pois ja valmistautua lähtemään ottamaan Uutta Vuotta vastaan Leville! Kiitos kaikille tärkeille ihmisille tästä vuodesta. Teitä on useita ja jokainen on tehnyt omalla tavallaan oman osansa minun vuoteen. Kiitos, olette maailman tärkeimpiä ja toivottavasti kestätte minua myös tulevana vuonna! 

Uuden vuoden lupaus: lupaan olla yhtä hölmö ja saada yhtä paljon älyttömiä ideoita ja harkitsematta toteuttaa niitä! Sillä enemmän se harmittaa, jos jätät tekemättä, kun teet.

Oikein ihanaa Uutta Vuotta 2015 kaikille! <3

Olipa kerran Tapaninpäivä. Heräsin klo 13.00 suoraan ruokapöytään ja siitä kattomaan Rölli-elokuvaa. Iltapäivällä kiskasin kahvit ja leivät naamariin ja seurailin lämpömittaria. Pakkasraja -25 ei aivan toteutunut, tosin vitonenhan pyöristyy alaspäin ;) Eikun matkaan. Tässä kohtaa määränpää oli vielä epäselvä. Kylältä poiskääntyessä otin kuitenkin suunnaksi Ylläsjärven.

Lähtökuopissa.

Evästä naamaan ennen lähtöä :)

Ensimmäinen pysäkki: Ylläsjärvi. Matkalla näkyi yksi poro. Melkein piti jarruttamalla jarruttaa, kun tuli vauhdilla eteen. Hyvin kuitenkin selvittiin tien puolella :) Ylläsjärvellä oli porukkaa kävelemässä ja pulkkamäessä pakkasesta huolimatta. Pakkasen takia pysähdys jäi suhteellisen lyhyeksi. 

@ Ylläsjärvi

Ylläsjärvihän on sopivasti Kittiläntien varrella, joten suuntasin Ooppelin nokan kohti Kittilää. Levillä tuli ajatus käydä, joten hops vain olin siellä. On siellä nättiä! Siis aivan! Seuraava lomakohde jossakin kohtaa on aivan taatusti Levi. <3 Siellä piipahdin hetkisen istumassa varsin kotoisalta tuntuneessa, Pub Hölmölässä. Nimi houkutteli piipahtamaan ja siellä minä bussissa lipitin lonkeroa, kun lauteet oli täynnä. Ihana paikka. Leviltä suuntana oli taas Kittilä ja sen keskusta. Kun en ollu käyny...

Sinne siis!

Savolaiselle lonkeroa Pub Hölmölän bussissa. Ens kerran lauteille!

Otetaan SelfMIIIII.

<3

Ja lähtötunnelmat Leviltä.

Kittilästä tie veikin suoraan minnes muualle, kun Rovaniemelle. Pari puhelua ja oltiin jo menossa. Matkalla näin ekaa kertaa myös Revontulet. Haaleat olivat, mutta kaunista katseltavaa silti <3 Olin onnellinen. Asiaan kuuluen menin Rovaniemellä pitseriaan ja tilasin Revontuli-pitsan. Oli iiiiso ja hyvänmakuinen.

Rovaniemellä hurahtikin sitten koko viikonloppu, kun lauantaina käytiin hieman ulkona ja kirpeässä "pikkupakkasessa" käveltiin kuppilaan ja takaisin. Oli hauskaa ja mukavasti porukkaa liikenteessä. Sunnuntai rötvättiin vaan, kun totesin iltapäivällä, että auto ei tule lähtemään käyntiin kahden päivän seisomisen jälkeen 25 asteen pakkasessa. Oli ihana rento päivä <3 Ja iihan vähän myös pienoinen krapula.

#darra

#selfmyö #sunnuntai #väsyttää

Maanantaina Motonetin kautta nokka kohti Kolaria! On se vain Ooppeli kunnon tapaus, kun kuluttaa jäähdytysnesteet keskellä talvea. No, mutta lisää saa kaupasta. Ja parkkivaloja myös. Matkaseuraakin sain, joten matka Muonion kautta Kolariin sujui rattoisasti. Eikä näkyny porojakaan.

Enää ei ollu kovin pakkanen Rollosta lähtiessä sunnuntaina.

Semmoset pari muuttujaa tuli. Mutta koskapa ei minun elämässä. Maltan tuskin odottaa vuodenvaihdetta ja ens vuotta. Huh. Vielä pyrin yhden postauksen tekee tämän vuoden puolella. Halipus <3 Ens kertaan!

ps. Napapiirin Sankareiden reitti Rolloon, check! Kakkososaa kuvattiin tänä talvena, sitä odotellessa.

Joulupäivän maisemia

Huh. Joulut on juhlittu. Oli kyllä kylmä ja lämpöinen Joulu :) Sää oli kylmä, mutta seura lämmintä. Miun joulu starttasi aatonaattona, jolloin kävimme ostoksilla. Kävin ostamassa joulukimput majoittajalle ja naapuriin myös. Sen jälkeen päiväunille ja iltapäivällä heräsin lähtemään töihin. Aattoa edeltävä yö sujui rattoisasti valvoessa ja hääräillessä viimeisiä lahjoja pukinkonttiin :)  Oli kyllä mukava parantaa maailmaa työkaverin kanssa. 

​Pakettibisneksiä :) 

Aamuyön silityshommia ja tunnelmia :) 

JOULUAATTO

Töistä lähtiessä pakkasta oli reipas 27 astetta  :) Kävin aamulla hautausmaalla viemässä kynttilän papan muistoksi. Sitten kotiin nukkumaan "yöunet" ja heräsin klo 12 katsomaan Joulurauhan julistuksen (psst. Se parveke ei ole niin korkealla kun annetaan ymmärtää!). Päiväsaunan lämmitykseen, riisipuuroa huuleen ja töissä olin jo kello 14. 

Töissä kävi pukki ja asiakkaat oli niin onnellisia  <3 Lahjat  jaettiin ja sitten olikin jo runsaan jouluruoan vuoro. Kyllä illalla nukutti kaiken jännityksen ja touhun jälkeen :) 

Papan muistolle  <3 

JOULUPÄIVÄ

Aamu alkoi aikaisin kun suuntasimme jälleen 27 asteen pakkasessa Joulukirkkoon  <3  Tunnelmallinen aamuhartaus oli. Kirkon jälkeen joulusaunan vuoro ja sitten runsaaseen joulupöytään, jonka  jälkeen huilasin ja katoin Joulupukki ja noitarumpu-elokuvan. Töissä vietimme aikaa asiakkaiden kanssa ja neuloin taas vaihteeksi tumppuja :) illalla vielä uudelleen ruokaähky ja kotio päivittelee kuulumisia :) 

Kolarin kirkko

Riisipuuroa aamupalaksi ja kahvia nimimukista

Tarkeni kävellä Joulukirkkoon!

Joulupukki ja noitarumpu-elokuva!

Lisää Joulupäivän maisemia. Taivas melkein kirkastui ja oli aivan pinkki!

Paras joululahja, jonka sain itseltäni :) 

Tumppujen tekoa ja joululahjapiparien syöntiä. Nämä piparit löysivät tiensä Kolariin... Pikakirjeenä, ehjänä. 

TAPANINPÄIVÄ eli  Tapsa 

Tapsana reteästi nukuin iltapäivään asti ja heräsin suoraan ruokapöytään. Katsoin Rölliä telkkarista ja valmistauduin iltaan. Piti mennä Ylläkselle, mutta sitten tulikin pari muuttujaa... 

Tänään kävin taas Ruottissa. Ostin nyt sitä Julmustia oikein mäyräkoiran. Kaksi pulloa juotu ja piti tarkistaa oliko siinä ihan prosentteja. Niin hilpeä olo tuli juomisen jälkeen. Voi veljet. MUTTA...

Asia, josta on pitäny jo tovi kirjotella on tietysti tämän alueen murre. Ja Lapin murre yleensäkin. Täysin tarkkaa kuvaa ei murteista ole, kun niitä on niin monia. Niinku on Savossakin vaikkapa. Mutta jotakin semmosia asioita, joita on tullu vastaan tässä kuukauden aikana täällä Länsi-Lapissa.

Kuten monet tietää niin reissaan aika paljon ja olen tositosi hyvä omaksumaan murteita. Ja nopeasti. Se ei ole mitään 
pilkkaamista tai ivaamista, vaan se vaan tarttuu. Perusjantterina Savon kasvattina puhun tietty Savon murretta. Tai siis 
viännän. Vuan monetpa sannoo etten ennee viännäkkää. No en, kun se on jääny pois. Vuan eipä tartte kun ottoo puhelin kouraan ja soittoo savvoon niin johan alakaa viäntämmää. Notta ni. Meilläpäin puhutaan aevan ommoo murretta, Savonlinnan alueen Savonmurretta, joka on myös paljon Karjalaa. Senpä vuoksi ja muutenkin oon kova höpöttämmään myös Karjalan murretta, jos vain sattuu sammaa murretta puhuva kohilleen. Enempi sitä Etelä-Karjalaa, mutta ei se Pohjoinenkaan vieras ole. Kymenlaaksosta sen verran, että "murteettomalta" alueelta oon omaksunut vain miän ja siän sekä sen, että joka paikkaan lähtään. Ei lähetä. Ja Kotkassa mennään jonneen.

Mutta tämä Lappi, sehän se oli jutun pointti. Oon tässä jo reilun viikon huomannut ajattelevani asioita Lapiksi. No se on
varmaan luonnollista, kun töissäkin pitää osata kommunikoida ymmärrettävästi. Ja niinku asiakas puhuu niin mekin puhutaan. TänHään kävin työpaikalla viettämässä aikaa, ja huomasinpa kesken kaiken juttelevani sujuvasti Lappia asiakkaan kanssa. Ai hurja, kun se tuntu hassulta. H:tkin meni ihan oikheille paikhoilleen ;) Mutta seku vain kun puhhuu.

Lapista monet tietää siis tämän H:n. Sehän ei tule ennen, vaan jälkeen. Heleppo muistoo JänkHä sanasta. Sitten täällä tehhään asioita seku vain tai ihan vasite. Eli niinku teen vain tai teen tarkoituksella. Tekeminen on ruukaamista. Ja niinku on niinkö. Niinkö ruukaat tehjä oli yhen postauksen otsikkoki. 

Muuta jännää:

kinthaat = lapaset
kläpit = lapset
met, tet
olema, menemä

Ei se ole mikhään.

Täällä myös virutetaan asioita. Se ei siis tarkota venyttämistä vaan huutelemista. Hantuuki eli käsipyyhe virutetaan.
Yleisesti naiset on tyäriä. Tai vaimoja. Vaikka ei oliskaan kenenkään tyär tai vaimo. Niinkö virallisesti. Niin ja kaikki miehet täällä ei ole poromiehiä. Yhden vain olen tavannut ja sekin oli vain Enontekiön BB-voittaja. 

Lisää Lapin murteista:

http://fi.wikipedia.org/wiki/Me%C3%A4nkieli

http://www.yourlapland.com/tama-on-lappi/lappi/nain-ne-puhuvat-pikaopas-natiiviksi/

Mitäpä muuta?
Olen nähnyt poroja. Aitauksessa ja tien päällä.
En ole ottanu itelleni poromiestä. Tai Lapin miestä. Tai muutakaan miestä.
Olen tulossa täältä pois, Loppiaisen jälkeen. Se koska tulen takaisin tänne on eri asia.
Osaan vielä lukea kelloa ja kyllä täällä nettikin toimii. Napapiirin rajan ylitettyä palaan taas Etelän aikavyöhykkeelle.
Mummeli on mm. paras <3
Täällä on lunta. Ja pakkasta.

Nyt häätyy käydä unille. Huomenna taas kerran ulkomaille :) puspus.

Kävinpä tuossa kattomassa pukkia Ruottin puolella Pajalassa! Ja vähän syömässä ja juomassa. Mukavaa oli :) Matka oli jännittävä ja matkaanlähtö taas perinteinen: Härdelli. Perillä saimme ensimmäiseksi glögimaljat ja sen jälkeen siirryimme ruokailuun. Kyllä oli ruoka hyvää! Kylmät ruoat olivat lähestulkoon Suomen mallia, kalaa tietysti paljon ja silliä eri muodoissa. Lämpöiset ruoat olivatkin sitten ihan eri luokkaa. Janssoninkiusausta, nakkeja, lihapullia, "nyhtöpossua" ja ihka aitoa verimakkaraa. Jälkiruoaksi tietysti riisipuuroa. Yllinkyllin syötyämme sitten pukki kävi ja tanssattiin, på finska & på svenska. Kotimatkalla taksissa oli hilpeä meno. On ne vain jänniä nämä ulkomaan reissut.

Kylmän pöydän antimia Pajalassa

Länpöiset ruoat...

.. ja asiaankuuluvat juomat

Juhlapaikkana toimi Pajalalainen hotelli :)

Todistusaineistoa, että olimma Ruottissa :)

Sisustus oli ihanan jouluinen <3

Juhlakansaa

Olipa kyllä mukavat pikkujoulut, ja jo toiset tälle vuotta. On se vain niin kiva noitten kanssa reissata <3 Nauttivat joka hetkestä ja itsekin huomaa kuinka hymyilyttää ja naurattaa. Ihania uusia kokemuksia täältä on saanut. Ei muuta ko LAPPI <3

Löysin myös itseni sieltä Ruottista. Hih.

Perjantaina päivä sujui Toimarissa, kun porukat jäivät joululomille. Siivoilimme hiukan ja yhdessä katsoimme vanhan suomalaisen elokuvan: Valkoinen peura sekä Joulupukki ja noitarumpu- elokuvan. Illalla Kontuun viettämään aikaa ja kertaamaan, että montas yötä Jouluun on.

Lauantaina oli hetken melkein valoisaa! Kuva on otettu noin klo 13.30 eli kun hämärä alkoi taas tulemaan. Nyt alkaa jo tottua hämärämpään, aiemmin heräsin aina vasta 10.30 tasan, jos kello ei ollut soimassa, kun alkoi hieman kirkastua.

Päivällä kävimme mummelin kanssa naapurissa kahvittelemassa ja sitten pyörähdin taas Kontuun. Parahiksi pääsin seuraamaan, kun joulukuusta laitettiin koristaen. On se vain kiva kuusi :) <3

On se vain kiva paikka tämä <3

Heräteostoksena hommasin tänhään myös uudet kinthaat, kun sattui kohilleen hyvä väri ja kuvio ;) Nyt ei sormia palele!

Huomenna lähen ostamaan Ruotttin kyllä heiän kotikaljaa eli julmustia. Oli muuten hyvää, vaikka luulin, että pahaa. Ylläkselle alkuviikosta ihmettelemään turisteja ja kattellaan minne nenä vie Tapsan tansseihin.

Hyvää Joulunodotusta <3 Enää 4 yötä Jouluun. Miulla 3, koska viimeinen yö menee valvoessa töissä:) 

Nyt Saiturin joulu elokuvan pariin. Palataan! puspus.

Tässä Kolarin tyären, Suvi Teräsniskan Tule joulu kultainen biisiä kuunnellessa alkoi hymyilyttää. Mieleen tuli tämä joululehti, joka ilmestyi viime viikolla Lapin Kansan välissä. Lapin Joulu. Enpä olisi vielä syyskuussa uskonut, että täällä mie vaan valmistaudun Jouluun Lapissa. Lumen keskellä, Joulupukin naapurissa. Yhtäkkiä tuli todella onnellinen olo. Onnellinen siitä, että kuunteli omaa vaistoaan, joka käski hakeutumaan Lappiin työharjoitteluun. Vaikka idea kuulosti jopa itsestäni alkuun aika hurjalta, mutta silti.. Mie se vaan teen kaikkea tämmösiä. Suuren suuri kiitos kuuluu kyllä ehdottomasti täällä Kolarissa asuvalle Elville, joka hyvää hyvyyttään minut majoitti tänne luokseen. Puitteet on paremmat kun viiden tähden hotellissa. Olen niin otettu siitä, että täysin tuntematin ihminen on minulle näin kiltti <3 Joulumuistamisen kanssa pähkäilin pitkään, ja vihdoin viimein ehkä keksin jotakin mieluista ja mieleenpainuvaa.

Minun saamani hyvän haluan kuitenkin jakaa edelleen. Siksi päätin, että toimin hieman Joulupukin kätyrinä ja muistan minulle tärkeitä ihmisiä myös. Myöhemmin kuvamateriaalia, jos ideoistani tulee yhtään mitään. Rakas Emmu on joskus todennut, että miun päähän saamani idean ja sen toteutukseen lähtemisen välillä on tuskin puolta sekunttia aikaa. <3

Ehkäpä.

Miksipä mie valvon tähän aikaan vielä kirjottelemassa? Noh, siihenhän ei vaikuta tietenkään mitkään asiat kuten 4 tunnin päiväunet. Saattaa myös minuakin vähän jännittää reissu. Huomenna suuntaamme pikkujouluihin Pajalaan Ruotsin puolelle. Siellä luvassa tanssia ja jouluruokaa. Malttamattomana odotan millaisia pöperöitä ne ruotsalaiset tarjoavat. Meinaan ei ole ihan tavallinen joulumenuu siellä. Noin suomalaiseen verrattuna. Huomenna on täällä Kolarissa Suvi Teräsniskan konsertti. Harmittavasti päällekkäin Pajalan kanssa. Mutta tällä kertaa valitsin Ruotsin. Ei tälläistä pääse ihan heti kokemaan uudelleen :)

Lappi. 

Ei tätä turhaan kehuta ja sanota, että Lappiin rakastuu. Mie olen viihtynyt niin hyvin etten missään. Luonto on täällä kaunis, ihmisillä ei ole kiire ja sanotaankin, että Napapiirillä eletään tonttujen ja Joulupukin aikaa. Se on aivan totta. Jouluun on 7 yötä ja Joulupukin kätyrinä tuntuu, että kerrankin on aikaa toteuttaa kaikki villitkin ideat jouluvalmisteluissa. Kaikista parasta on, että saa tehdä muille. Sitä arvostaa enemmän kuin itse saamaansa. Tuntuu, että itse olen tänä vuonna saanut niin paljon asioita, että ei sitä hyvää enää millään riitä Jouluun asti. Mutta se on hyvä vain. Olen onnellinen tästä mitä on. Nyt.

Viikonloppuna tuli muutama Petteri vastaan matkalla Kuusamoon :)

Kotikonnun joulupuu :)

Jouluvalot Kolarin kirkonkylällä :)

Joulu Lapissa. Mitä se sisältää? 

Se sisältää töitä. Yhdessä oloa. Seuraa niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Iloa ja onnellisuutta sekä jännitystä. Myötäelämistä. Ystäviä, perheitä, Joulurauhaa. Joulupukki. 

Uusia maisemia. Ylläs. Tuttuja ja uusia tuttavuuksia. Tunturi. Joulun jälkeen hevosvaellus. 

Joulu Lapissa sisältää vain ja ainoastaan uutta. Jokainen hetki ja asia on ennenkokematonta. 

Joulu Napapiirillä. Huikeata.