Vuoden viimeinen päivä

Näin vuoden viimeisenä yönä, kun unijukka on taas eksynyt johonkin väärään osoitteeseen, on hyvä aika kerrata kulunutta vuotta, ja todeta kliseiset sanat ”paras vuosi ikinä”. Vaan kyllä tämä on. Vaihderikas, tunteikas, hieman surullinen ja vaikeakin, mutta täynnä onnistumisia, uusia asioita, paikkoja ja kokemuksia. Vuosi kaksnollaneljätoista jää muistoihin vuotena, jolloin mentiin eikä meinattu.

Vuosi alkoi aika ahdistavissa ja surullisissa merkeissä, mutta samalla jotenkin kumman uuden alun merkeissä. Terve ”pakko pärjätä” asenne otti valtaa ja pikkuhiljaa alkoi itsekin oppimaan elämään tässä ja nyt. Murehtiminenkin jäi vähiin, kun ei antanut itselleen lupaa murehtia etukäteen. Kiireinen aika töissä ja paljon menoja toivat arkeen ja vapaaseen rytmiä ja aikataulua. 

 

Tammikuu hurahti töissä viime vuoden asioita pakettiin laittaessa ja valmistautuessa uuteen kauteen. Elämäni ilman televisiota päättyi myös, kun ostin itselleni television.. edellisen parvekkeella heitetyn tilalle. Helmikuussa tapahtumat ja keikat täyttivät Kuusankoskitalon ja sieltä mie löydyin arkena ja pyhänä joko tiskin takaa tai sitten salista ihmettelemässä mitä erilaisimpia showta. Haloo Helsinki, Ismo Leikola, vain muutamia mainitakseni. Maaliskuussa jatkoa seurasi Sami Hedbergistä ja Niko Kivelästä, joiden showt olivat mm. parhaat! Tässä kohtaa myös epävarmuus töistä sai aikaan kapinan sisälläni ja päätin, että minähän suunnittelen tulevaisuuttani enkä jää odottelemaan, josko joku muu siitä päättää puolestani. Kevääseen kuului olennaisena osana tietysti Olympialaiset ja jääkiekon MM-kisat. Ja kaikki niihin liittyvät tunteet...

Ilmeeni kun Suomi otti turpaan MM-kisoissa. Rankasti.

 

Huhtikuu kun kääntyi lehdellä, niin koitti, myöhemmin ajateltuna, melko kohtalokas reissu. Hyppäsin insinööriopiskelijoiden bussiin ja matkasin Rovaniemelle saadakseni ensikosketuksen Lappiin. Minä, ”maailmanmatkaja” en ollut aiemmin käynyt Lapissa. Vaan en kyllä sillon voinut yhtään kuvitella, että tulisin vielä löytymään sieltä suunnalta Suomea uudemman kerran ja vielä vähän pidemmällä visiitillä. Reissu oli kaikinpuolin ikimuistoinen. Ja tajusi toden totta, että tänne Lappiin on PITKÄ matka.

Kotiin palattuani olinkin reipas ja pistin toteutukseen pitkäaikaisen haaveeni. Nimittäin ihan oikeasti OMAN auton hommaamisen. Asia pistettiin vireille. Kevät taittui reissatessa ja töissä. Ja töissä ja reissatessa. Vappua viettelin yliopisto-kaupungissa Jyväskylässä. Ihmisiä oli mm. paljon ja kerrankin näki haalareita. Omat olin jo sentään tälle reissulle jättänyt Kouvostoliittoon kotiin. Ja niin Vapun jälkeen mökkireissulla tuli puheeksi auton hankinta niin taisin tehdä pari puhelua Savoon ja ilmoittaa kyllä ostavani Niinalta auton, vaikka se ei ollut edes myynnissä silloin. Toukokuussa sitten reissua kohti Savoa ja takaisin tulin Ooppelin kera. Oli se vain iiiihana. Ja isot vanteet. Muistinko jollekulle mainita niistä vanteista?! 17 tuumaa, metallivanteet. Kuuliko kukaan?

Klara Vappen ja irvistys päälle!

 

Kesä kun vaihtui niin heti alkupuoliskolla tein reissun Loviisaan. Pitkään suunnitelluista matkakohteista toinen tälle vuodelle oli Porvoo, jossa vierailimme suhteellisen lämpimänä kesäpäivänä. Matkailtuamme Porvoossa palasin takaisin Kouvolaan tarkoituksenani lähteä maakuntakierrokselle Mikkeliin ja Kotkaan. Toisin kuitenkin kävi. Puolessa välissä matkaa Ooppeli hyytyi 6-tien varteen. Soittoa Loviisaan, että voiskos joku tulla heittämään bensa-asemalle ostamaan öljyä. Matka jatkui tämän jälkeen normaaliin tapaan, kunnes Korian kyltin kohdalla Ooppeli uuvahti viimeisen ja lopullisen kerran. Kyllä oli apukuskilla pokassa pitelemistä, olinhan nimittäin todennut matkaanlähdössä, että jos Korialle asti päästään niin päästään perille. Jepjep. Korian kyltti se siinä paistoi nenän edessä, kun Ooppelia hinattiin hinausauton lavalle. Mentiin syömään sushia, kun auto oli viety korjaamolle. KOSKA OTTI PÄÄHÄN!

Muuttuneiden suunnitelmien vuoksi eksyin vapaaehtoiseksi Partiolaisten Suurjuhlaan. 30 asteen helteessä suhailin pitkin Manskia ja hoitelin Partiokylässä vaikka ja mitä. Armankin tuli tutuksi. Montakohan julkkista oli jo jutettu tässä vaiheessa vuotta? Aika monta. Juhannus tuli ja menin ja vietin sen Haminassa. Ooppelikin pohti, että viikon korjaamolla olo ei riittänyt ja hyytyi uudelleen. Tällä kertaa korjailtiin taas uutta vikaa ja auto toimi kuin uusi kahden viikon pihassa seisomisen jälkeen. Ite otin etäisyyttä auton ja minun suhteeseen Jyväskylässä.

 

Eikun kyytiin vaan! Valtatie 6, Koria.

Heinäkuu, tuo kiireisin kuukausi koko kesässä! Joka kerta sitä ajattelee, että teen asioita heinäkuussa. No niinpä vissiin. Ehi niitä pakollisiakaan. Heinäkuun kohokohta, Ilosaarirock! Lähimmä pienen pienessä helteessä kohti Pohjois-Karjalaa. Ekana yönä oli ehkä kylmintä ikinä nukkua teltassa leirintäalueella. Loppuviikonlopun majoituin onneksi ystävien tykönä. Päivällä oli tukahduttavan kuuma ja yöllä jäätyi pystyyn. Mutta se oli <3 Kotimatkalla sitten ikäväksemme todistimme pahaa rekkakolaria, joka jäi mieleen sitten pidemmäksi aikaa. Heinäkuussa myös pistin vireille montakin uutta asiaa. Työnhakua oli tehty jo pari kuukautta eikä mitään uutta ollut edes näköpiirissä. Oli aika keksiä muuta. Hakupaperit vetämään ja elokuun alussa oli varattu paikka Valkealan opistoon henkilökohtaisen avustajan linjalle! Heinäkuu päättyi vauhdikkaasti Jyväskylässä asuntomessuihin ja kolmanteen unelmaan eli Jyväskylän Rallien katsojana toimimiseen! Pitkään tauolla ollut Harjun EK palasi ja siellä meikä oli rallikansan seassa ihmettelemässä pärinäautoja. Ens kesänä olen niiiin metässä rämpimässä ja kattomassa EK:ta. Rallikansaa riitti myös Jykylän yössä! 

Rallia pärrpärr <3

Elokuussa siis alkoi loma. Ja kyllä mie lomailin!!! Pitkään ja hartaasti suunniteltu reissu Turkuun koitti heti elokuun alkupäivinä. Lähtökohdat Turulle oli pienet, vaatimattomat ja helposti toteutettavissa: Halusin nähdä kaiken! Siinäpä kierrettiin kirkkoja, linnoja, Turun saaristoa, laivoja, nähtävyyksiä, kirjastoja, Joulurauhanjulistusparvekkeita, ravintoloita, jokilaivoja ja ehdittiinpä vierailla förillä, mökkeillä, uida meressä ja uida meressä sekä vierailla kesäteatterissa! Koska matkaintoa vielä riitti niin viikon lomailun Turussa jälkeen suuntasin Helsinkiin ja tein siellä kiertoajelun... HSL:n vuorokausilippu ja sen slogan iski: ”vuorokausilipulla näet kaiken”. Olin onnellinen, kun ajelin ympäri Helsinkiä ja pk-seutua metrolla, junalla, ratikalla, bussilla ja lautalla. Kävin omatoimimatkalla Suomenlinnassa, katsomassa remontissa olevaa Presidentinlinnaa, Senaatintorilla sekä kävin ottamassa SelfMiet Eduskuntalon ja Tuomiokirkon portailla. Kotiin Kouvolaan palatessa mietin, että kuukausi reissussa saa riittää. Enää en lähe mihinkään ennen koulun alkua. Paitsi Savoon kesärenkaiden vaihtoon. Vaan toisin kävi.

Turku

 

Helsinki

 

VR tarjosi halpoja matkoja ja tarjouksia selatessa bongasin, että hei täällähän pääsis vaikka minne. Junaliput Kouvolasta Helsinkiin, josta Tampereelle viettämään aikaa ja Seinäjoen kautta Kokkolaan. Tämä hyvä. Takaisinpäin reitti kulkikin alkumatkan samaa. Seinäjoella aamupäivän seikkailin omatoimisesti etsien kätköjä. Tästä oikeastaan alkoi kunnolla tuo geokätköily harrastun. Seinäjoelta hyppäsin Tuuriin menevään junaan ja kävin katsomassa tuon kuuluisa Pohojanmaalaisen kyläkaupan. Olihan sillä kokoa! Tuurissa vierähti päivä mukavasti ja väsyneenä junailin vielä Jyväskylään, josta bussilla Kouvolaan. Saisin olla päivän kotona ennen Savon ja Joensuun reissua.

Tampere

 

Tuuri

 

Savossa olin turistina omassa kotikaupungissani ja tietysti Kerimäellä. Katselimma kirkkoa ja Olavinlinnaa, kävimmä museossa ja syömässä paikassa, jossa oli aika sijainnut kellarissa ja nyt olikin maanpinnalla: järkytys! Savon reissun jälkeen takki oli tyhjä ja väsytti. Maalla saunan lämmittäessä pohdin, että olipa ollut hurja vuosi tähän mennessä. Vaan enpä uskaltanu suurimmissa kuvitelmissakaan ajatella mitä kaikkea oli vielä tulossa! Olemattomien yöunien jälkeen matkustin Joensuuhun. Päivä kaupungilla ja illalla juhlimassa. Yöbussilla Kotkaan. Jo toinen uneton yö peräkkäin alkoi tuntua. Kolmaskin meni sitten unettomasti pelkästään siksi, että matkaväsymys ja oudot uudet tapahtumat valvottivat. Koulu alkoi siis pirteästi kolmen unettoman yön jäljiltä 1.9.

Da Savo.

Kuuden tunnin bussimatkalla pysyi jalat lämpöisenä Ystävän neulomissa villasukissa <3

 

Henkilökohtainen avustaja koulutus. Jo ensimmäisenä päivänä oli olo, että tämä on minun juttu! Miksen ole tehnyt tätä aiemmin? Koulutus oli alusta saakka monipuolinen ja kouluttajat olivat mm. parhaita! Syksy sisälsi luentoa luennon perään. Monenlaisia vierailuja, jotka jäivät elävästi mieleen, tenttejä, kokeita, ensiapukurssin sekä paljon paljon uutta tietoa liittoinfosta lähtien! Huh. Mutta kaikki oli niiiin mukavaa ja meiän porukka oli ihan mahtava. Ikävä teitä!

Koska koulutus on lyhyt, niin heti ensimmäisestä viikosta aloimme keskustelemaan työharjoittelusta. Olin jo pidempään pyöritellyt ideaa mielessä ja nyt toden teolla aloin etsimään paikkoja missä voisin päästä työskentelemään kehitysvammaisten kanssa. Google auki ja hakukenttään sanat ”kehitysvammahuolto, Lappi”. Kolari ja Kittilä tarjosivat vaihtoehtoja. Pitkään arvoin kumpaan otan yhteyttä, vai molempiin vaiko ei kumpaakaan? Kolari veti pidemmän korren ja muutaman päivän päästä olin toivotettu tervetulleeksi Kolarin toimintakeskukseen. Nyt olikin vain yksi pieni mutta.. Nimittäin asunto. Nettiä taas selaukseen ja kaikki keinot käyttöön. Otin yhteyttä Fasen kautta Ylläkselle ja Jounin Kaupan Sampolle ja kyselin vinkkejä.. Sainkin pari ihan käyttökelpoista vinkkiä, mutta koska kaikki kivet oli käännettävä niin pistin vielä ilmoituksen lehtiin. Paikallislehti Luoteis-Lappi sekä Lapin Kansa saivat kunnian tuutata ilmoitukseni maailmalle. Sain monta yhteydenottoa, joista ensimmäinen ja tärkein oli nykyinen ”kämppikseni” Elvi. Tämän asuinpaikan saanti oli täysi lottovoitto! Sijaitseehan kämppä vielä työharjoittelupaikkaani vastapäätä!

Lokakuussa siis alkoi toden teolla järjestelyt Lappiin muuttoa varten. Pikkuhiljaa mainitsin asiasta ihmisille. Jokin siinä oli ettei asiaa halunnut julkisesti levitellä ja loppupeleissä siitä tiesikin vain harvat ja valitut. Muistan ikuisesti sen marraskuisen illan, kun istuimme iltaa tyttöjen kanssa. Siinä vaihdettiin kuulumisia ja tarinan eräässä kohdassa eräs rakas ystäväni kommentoi ”kohta se pudottaa pommin täntäntää”. :D no niinhän se teki. Ristiriitaisissa tunnelmissa hoidin lähtöön liittyviä juttuja aina auton huollosta kouluasioiden hoitoon. Vaikka aika oli lyhyt niin käytännössä kuitenkin teki kaikki asiat, jotka pidemmällekin muutossa tekisi!

Ehdin mie vähän lokakuussa reissaamaankin... Pikkasen. 1000 kilometria autolla ja muutama satanen bussilla päälle. Ooppeli lähti korjauksesta suoraan kohti Savoa ja sai talvinakit alle. Siitä Savonlinnan ja Joensuun kautta Kuopioon, jossa vietin muutaman päivän. Ja takaisin kohti Etelää ja auto parkkiin Jyväskylään. Hyppäys bussiin ja olinkin jo uudessa rakkauspaikassani, Turussa <3 Viikonloppu siellä ja takaisin Jyväskylään autoa hakemaan ja kurvailin suoraan kouluun reissultani. Oli aika kertoa myös koulussa minne olin suuntaamassa. Kyllä siellä oltiin iloisia! Lappiin, oikeastiko? Kyseltiin. KYLLÄ!

Itä-Suomi turneeee

 

Syksyn mittaan aloitin myös uusia harrastuksia ja ylläpidin vanhoja. Aloitin vapaaehtoisen pelastuspalvelun riveissä ja valmiudessa käymällä ensimmäisen kurssin. Lisäksi kiipesin useammankin kerran 10 vuoden tauon jälkeen hevosen selkään. Ja tietysti muistin kutoa... Aika monet villasukat, tumput, lapaset, kynsikkäät ja säärystimet tehty.

'

 

Marraskuun alku meni aivan sumussa, kun yritin pistää järjestykseen asioita ennen lähtöä ja hyvästellä ihmisiä. Hyvästeiltä ne tuntuivat, vaikka vakuutin kaikille, että olen takaisin kyllä tulossa! Ja olen edelleen! Lähtöpäivän aamu koitti ja voin kertoa, että siinä Valkealan opiston pihalla lähtiessä alkoi oikeasti jännittää. Eikä vain sen takia, että mitä keli tulisi olemaan ja kestäisikö auto. Lopullinen määränpää konkretisoitui ehkä Kemissä, jossa tuli ekaa kertaa vastaan talvi. Loppu pari sataa kilsaa meni toooodella jännittyneissä tunnelmissa. Kolarin rajan ylitettyäni totesin, että nyt olen Lapissa. Ja tuntui hyvältä. Ja on tuntunut koko ajan. Yksi elämäni parhaimmista, ellei parhain päätös. Tämä reissu ei unohdu koskaan!

 

Nyt on yö vaihtunut aamun ja päivän kautta iltapäiväksi. On aika suunnata saunaan pesemään vanhan vuoden pölyt pois ja valmistautua lähtemään ottamaan Uutta Vuotta vastaan Leville! Kiitos kaikille tärkeille ihmisille tästä vuodesta. Teitä on useita ja jokainen on tehnyt omalla tavallaan oman osansa minun vuoteen. Kiitos, olette maailman tärkeimpiä ja toivottavasti kestätte minua myös tulevana vuonna! 

Uuden vuoden lupaus: lupaan olla yhtä hölmö ja saada yhtä paljon älyttömiä ideoita ja harkitsematta toteuttaa niitä! Sillä enemmän se harmittaa, jos jätät tekemättä, kun teet.

Oikein ihanaa Uutta Vuotta 2015 kaikille! <3