Tulikin aihetta vielä kirjoitella viimeinen blogipäivitys.. Lapista on selvitty lähes vaurioitta, onneksi lumiseen, Kouvostoliittoon. Luulen, että miun talvi ja lumiviha on nyt selätetty. Ilman lunta olisin tuskin tässä nyt kirjoittelemassa Utissa Ystävän tykönä tätä. Olen täällä valvovan silmän alla, jos tarvii vielä käydä itteään näyttää. Olo on väsynyt, mutta helpottunut siitä, että kaikki meni loppupeleissä ihan hyvin. Tekevälle sattuu. Se huomattiin taas.

 

2015-01-10%2010.48.55.jpg

2015-01-10%2011.23.40.jpg

Kotimatka Lapista alkoi väsyneissä merkeissä lauantaina aamupäivällä. Ihanan pinkkiä taivasta kohden kuljettiin Tornioon, jossa vierailin Haaparannalla. Maistu muuten Ikean lihapullat samalta kun Suomessa. Höh. Torniosta ajelin Oulun kautta Kokkolaan, jossa juhlittiin Mammua oikein pidemmän kaavan mukaan. Kokkolasta matka jatkui Kuopioon, jossa kävin serkkua moikkaamassa. Yö Kuopiossa ja jälleen tien päälle ja kohti Savonlinnaa. Porukoilla piipahdin ja kaverilla saunomassa. Paha keli oli koko matkan ja kilometrejäkin oli jo 1200 siitä Savonlinnasta lähtiessä. Iskän papereita kotona kaivelin ja nappailin mukaan vähän materiaalia töitä ajatellen. On muuten aivan sama tyyli meillä ton arkistoinnin suhteen.. Tiettyyn rajaan asti kaikki paperit järjestyksessä ja tiptop.. Ja sitten loppuu kärsivällisyys ja loput materiaalit on kasa paperia.

2015-01-12%2016.52.18.jpg

Kasa paperia.

 

Tänä aamuna aloitin sitten melko kohtalokkaan kotimatkan viimeisen taipalee kohti Kouvolaa. Savonlinnasta Mikkeliin 60 km/h ajeltiin lumipyryssä. Mikkelin jälkeen helpotti ja keli parani hetkeksi. Tuohikotista käännyin kohti kansanopistoa ja tie oli melko luminen ja liukas. Matka sujui hyvin.. Kunnes tuli mutka, johon jarrutin reilusti. Jalka jarrulta ja alkoi tuntua, että perä lähtee tulemaan vierelle. Siinä vaiheessa muutuin matkustajaksi.. Vastapuolen kaistan yli pelkääjän puoli edellä kohti penkkaa. Ehdin vilkaisemaan jo, että tohon puuhun osuu... Ei ihan, 25 senttiä ohi ja stoppasi penkkaan. Ooppeli pyörähti katolleen ja jäi niille sijoilleen. Ei ees sammunu. Ratista päästin irti, avasin turvavyön ja kiepsautin itteni irti. Auto sammuksiin ja katteleen, että ulos pitäs vissiin päästä. Pelkääjän puolella näky huomattavasti vähemmän lunta, joten ovi auki ja ulospäin. Kaikki oli päällisin puolin ok ja autokin oli ihan lytyssä olevaa kattoa, rikkinäistä tuulilasia ja muutamaa lommoa vaille ehjä. Puhelimen vielä kaivelin autosta esiin, kun mietin mihin se lenti. 112 soitto ja toista kenkää etsimään autosta. Jonnekkin sen potkaisin lähtiessäni. 

Ja tässä taidonnäyte tästä parkkeerauksesta:

2015-01-13%2009.50.30.jpg

Siinä sitten odoteltiin avun saapumista. Kiva VPK-setä kaivoi miulle kengän autosta ja sen jälkeen pääsin ekaa kertaa elämässä ambulanssiin ja poliisisedän juttusille. Kauempaa kun katteli niin vissiin olin aika hyvin sinne menny.. Ja ne puut oli aika pelottavan lähellä.

2015-01-13%2010.16.09.jpg

Siihen tein ittelleni uuden ajoradan.

 

Pienen tsekkauksen jälkeen todettiin, että säikähdyksellä selvittiin. Henkisiä vammoja ja pöllähtänyt olo. Ooppelin vammat on vielä tutkittavana. Siitä tulee vielä auto, tai sitten ei. Tragikoomisinta tässä jutussa on se, että 1400 kilometriä takana ja 5 kilometriä edessä, kun päätin testata hangen syvyyttä. Onneksi oli lunta! Ja niin, Kolarista olin tulossa.

Nyt tosiaan tässä Ystävän tykönä olen. Rauhaksiin pari päivää. Oli kyllä enkeleitä matkassa, ei voi kieltää. Ja jotenkin kai se on kohtalon oikku, että tää sattui melkein kotona ja meni kuitenkin vaan peltiä. Onneksi olin yksin matkassa eikä sivullisille aiheutunut vaaraa. Loppu hyvin, kaikki melkein hyvin.

Näihin kuviin lienee aika päättää Lappi blogi. Kotona ollaan. Varmuuden vuoksi tein näyttävän kotiintulon ettei varmasti keneltäkään menny ohi, että olen palannut.

Tykkään tästä raflaavasta otsikoinnista:

Henkilöauto lensi tieltä ulos ja katolleen Selänpäässä (Kouvolan Sanomat 13.1.2015)

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2015/01/13/Henkil%C3%B6auto%20lensi%20tielt%C3%A4%20ulos%20ja%20katolleen%20Sel%C3%A4np%C3%A4%C3%A4ss%C3%A4/2015157/4