torstai, 31. elokuu 2017

Pari muuttujaa eli Paluu Lappiin

21208785_10155874215489238_1756338254_n.

Heipsan!

Ilokseni sain viestiä vanhalta opettajaltani Marittalta ja kysymyksen, että vieläkö se blogi on pystyssä Lapin reissulta. Piti itekin tulla kattelee, ja olihan se! Päätin sitten vähän päivitellä kuulumisia, kun kävin pitkästä aikaa Lapissa nyt heinäkuussa. Suunnitelmia on reissuun lähdölle ollut jo pidempään, mutta aika ja raha eivät ole aiemmin kulkeneet yhtä matkaa. Alkuun pahoittelut, että osa kuvista on suoraan miun Instagram-tililtä. Puhelimeni hajosi tossa elokuun alussa ja osa kuvatiedostoista on jossakin päin pilvipalvelua enkä ole kaikkia vielä paikantanut. Lisää kuvia muuten löytyy Instagramista @hemmuh.

 

KOHTI LAPPIA

Lapin reissu siis tosiaan oli suunnitelmissa. Elämäni kun on vienyt siihen pisteeseen, että majailen nykyään Uudellamaalla ja täällä ihan sattumalta, siis oikeasti, nykyisen miesolennon sukujuuret ovat missäs muuallakaan kun Lapissa! Pikkasen keskemmällä Lappia, kun "miun hoodit" eli Sodankylässä. Tarkoitus oli siis perheen kesken lähteä reissuun, miehen pojat kun ovat olleet ihan pieniä, kun ovat viimeksi Lappin päässeet. Miehelläkin siis oli jo kova ikävä Lappiin, onhan hänkin siellä paljon aikaa lapsuudessa viettänyt, mutta "kehäkolmosen kiireet" yhdistettynä yrittäjän arkeen ja vanhan kyläkaupan muuttaminen asuttavaan kuntoon ovat vieneet kaiken ajan. 

Reissuun kuitenkin lähdettiin ma 10.7. Tää reissu, kun pätkähti sopivasti miun festaripäivystysten Ruisrockissa ja Ilosaarirockissa väliin. Ekana päivänä ajeltiin Keski-Suomen, Oulun ja Kemin kautta Rovaniemelle asti, jossa yövyttiin Sokos Hotellissa. Pointsit hotellille huoneesta! Pojat sai puuhaa huoneeseen, ja lähtiessä vielä respasta sai hakea Fidget Spinnerit, joista sitten tulikin heidän suussaan "Lappi spinnerit"

DSC_0427.jpg

Suklaasuu oman Lappi spinnerinsä kanssa.

DSC_0422.jpg

Lapin maisemia

 

Yöpyminen Rovaniemellä meni väsyneesti pitkän ajomatkan jälkeen. Koko matkan pojat jaksoi istua eikä kitinää ollut meno- eikä tulomatkalla. Oltiin varauduttu, vaikka mihin, mutta hienosti pojat jaksoi. En olis itte viis tai seittemänvuotiaana jaksanut tommosta matkaa istua, hyvä kun nytkään maltoin :D

 

DSC_0396%20%282%29.jpg

Hotellihuoneessa lukemista Rovaniemellä.

DSC_0388%20%282%29.jpg

Ja ruoaksi tietysti poronkäristystä!

 

SODANKYLÄ

Eka stoppi siis oli Rovaniemellä, josta jatkettiin pieni matka Sodankylään, ns. kohteeseen. Saatiin muuten Rovaniemellä hotellin pihasta sakko, joka sitten hoitui kyllä valituksella aiheettomaksi. Pysäköinti oli maksettu, mutta parkkipirkko ei ollut huomannut, että maksettiin se Parkman äppsillä. 

Sodankylässä kierreltiin ja katseltiin paikkoja ja siellä sukuloimassa vietettiinkin suurin osa ajasta. Käytiin sukulaisissa ja katsomassa lehmiä, lampaita ja näkyi siellä porojakin.

21209159_10155874217154238_1977011850_n.

Poroja pihamaalla.

DSC_0414.jpg

Sodankylän vanha kirkko, ai että oli kaunis!

DSC_0404.jpg

Ja vähän uudempaa tuotantoa oleva kirkko

DSC_0399.jpg

Aina jokaisessa reissussa tykkään lukea paikallislehtiä! Siitä saa aina hyvän kuvan alueen asioista ja joskus jopa murrettakin on mukana, ainakin vielä Lapissa <3

21268490_10155874218394238_697872274_n.j

Tokan aamun mökkimaisemat. Ei lainkaan huonompi <3

 

KOLARI

Poikkeamiselle Kolariin valikoitui reissuviikon torstaipäivä. Koska reissu tosiaan sijoittui yrittäjämieheni ainoalle lomaviikolle ja vielä miun kesän festaripäivystysten väliin, jäi Kolarissa pyörähtämiseen vain yksi päivä. Mutta pääsin kuitenkin käymään. Kevyt 400 km reissu siitä tulikin, mutta ei sole poka mikhää matka Lapissa. Se on totta, siellä katoaa välimatkat!

Kolariin ajelin Sodankylästä Kittilän ja Ylläksen kautta. Perinteisesti Jounin Kaupasta hakemaan pipoja ja mitä kaikkee, pari rykimäsukkaakin tarttui mukaan ;) Jounin Kaupalta Kolarin kirkonkylälle, jossa asustelin silloin pari talvea sitten. Kävin moikkaamassa ensimmäisenä mummelia kenen tykönä asuin ja sen jälkeen kävin vanhalla työpaikalla. Oli kiva nähdä työtuttuja ja asukkaita. Kaikki oli niinku lähtiessä, muutama työntekijä vaihtunut, mutta asukkaat oli ja pysyi! Osa tunnisti miut heti, osa vähän myöhemmin. Tukan väri lienee muuttunut sen verran.

21208935_10155874217564238_1480536814_n.21269642_10155874217644238_1593815480_n.

Kolarista on helppo käydä myös ulkomailla, nimittäin kirkonkylän ostosmatkailukin on osaksi Ruotsissa rajalla olevan kaupan takia (joka on muuten tuttu parista elokuvastakin). Sekä lähellä on Ruotsin Pajala, jossa nytkin kävin vähän naamaani näyttämässä, ja vähän ostoksilla.

DSC_0445.jpg

Myös napapiirin sankareista tuttu, Ica Lahtis, siinä Muonionjoen suulla.

21244851_10155874215859238_36242097_n.jp

Pajalan kirkko Ruotsissa.

DSC_0451.jpg

Takasin Suomeen.

 

KOTIMATKA

Hyvästelin Kolarin ja ajoin takaisin Sodankylään pakkaamaan rinkan aamua varten. Haikein mielin, mutta kovasti odottaen uusia seikkailuja istahdin autoon perjantaina 14.7. klo 5.55. Taakse jäi mökkimaisemat ja mies sekä nuorempi poika heittivät miut aamutuimaan Sodankylään bussille. Siitä sitten aloin bussiin istumaan, Rovaniemen, Kemin, Tornion, Haaparannan, Kajaanin, Sotkamon, Oulun yms. kautta saapuen Joensuuhun klo 22.00. Matka meni yllättävän hyvin, vaikka päänvaivaa aiheuttikin pari tiukkaa vaihtoa bussista toiseen. Määränpäänä oli siis Joensuu ja Ilosaarirock. Mies ja pojat jäi vielä toviksi Lappiin ja ajelivat sitten kotio. Loppuviimein ma 17.7. illalla saavuin Röykkään, Uudellemaalle. Voi sanoa, että väsytti, kun oli ollut sen melkein 2 viikkoa yhtäjaksoisesti reissussa. Väsymyksen lisänä oli onnellisuus, pääsin taas Lappiin. Näin majoittajamummon, vanhat työkaverit, paikat ja asukkaat, Lapin tunnelman ja maisemat, kiireettömyyden ja sen Lapin taian. Siinä on sitä jotain, ei sitä turhaan kehuta.

IMG_20170717_221745_912%20%282%29.jpg

Kyllä näissä maisemissa kehtasi lomailla <3

IMG-20170713-WA0000.jpg

21208905_10155874216474238_846104763_n.j

Tässä vielä karttamuodossa miun reissut Juhannuksen jälkeen. Huh!

DSC_0458.jpg

Ei muuten pöllömpi viikko, Lappi ja Ilosaarirock (kävijä vuodesta 2005). Kaks miun aika lemppariasiaa niinku samalla viikolla. Jeij!

Mutta semmonen reissu. Seuratkaa hei miuta Instassa @hemmuh, siellä lisää kuvia sekä uusinpana kuvana miun eilen ostamat talvikengät <3 Jospa pääsis ruskareissuun vielä Lappiin, niin sais kengille käyttöä. Toivo elää. Nyt mie lähen vähän herkkujen tekoon, meiän toisella pojalla on tänää synttärit!

<3: Heidi

tiistai, 13. tammikuu 2015

Lumi on pehmeätä

Tulikin aihetta vielä kirjoitella viimeinen blogipäivitys.. Lapista on selvitty lähes vaurioitta, onneksi lumiseen, Kouvostoliittoon. Luulen, että miun talvi ja lumiviha on nyt selätetty. Ilman lunta olisin tuskin tässä nyt kirjoittelemassa Utissa Ystävän tykönä tätä. Olen täällä valvovan silmän alla, jos tarvii vielä käydä itteään näyttää. Olo on väsynyt, mutta helpottunut siitä, että kaikki meni loppupeleissä ihan hyvin. Tekevälle sattuu. Se huomattiin taas.

 

2015-01-10%2010.48.55.jpg

2015-01-10%2011.23.40.jpg

Kotimatka Lapista alkoi väsyneissä merkeissä lauantaina aamupäivällä. Ihanan pinkkiä taivasta kohden kuljettiin Tornioon, jossa vierailin Haaparannalla. Maistu muuten Ikean lihapullat samalta kun Suomessa. Höh. Torniosta ajelin Oulun kautta Kokkolaan, jossa juhlittiin Mammua oikein pidemmän kaavan mukaan. Kokkolasta matka jatkui Kuopioon, jossa kävin serkkua moikkaamassa. Yö Kuopiossa ja jälleen tien päälle ja kohti Savonlinnaa. Porukoilla piipahdin ja kaverilla saunomassa. Paha keli oli koko matkan ja kilometrejäkin oli jo 1200 siitä Savonlinnasta lähtiessä. Iskän papereita kotona kaivelin ja nappailin mukaan vähän materiaalia töitä ajatellen. On muuten aivan sama tyyli meillä ton arkistoinnin suhteen.. Tiettyyn rajaan asti kaikki paperit järjestyksessä ja tiptop.. Ja sitten loppuu kärsivällisyys ja loput materiaalit on kasa paperia.

2015-01-12%2016.52.18.jpg

Kasa paperia.

 

Tänä aamuna aloitin sitten melko kohtalokkaan kotimatkan viimeisen taipalee kohti Kouvolaa. Savonlinnasta Mikkeliin 60 km/h ajeltiin lumipyryssä. Mikkelin jälkeen helpotti ja keli parani hetkeksi. Tuohikotista käännyin kohti kansanopistoa ja tie oli melko luminen ja liukas. Matka sujui hyvin.. Kunnes tuli mutka, johon jarrutin reilusti. Jalka jarrulta ja alkoi tuntua, että perä lähtee tulemaan vierelle. Siinä vaiheessa muutuin matkustajaksi.. Vastapuolen kaistan yli pelkääjän puoli edellä kohti penkkaa. Ehdin vilkaisemaan jo, että tohon puuhun osuu... Ei ihan, 25 senttiä ohi ja stoppasi penkkaan. Ooppeli pyörähti katolleen ja jäi niille sijoilleen. Ei ees sammunu. Ratista päästin irti, avasin turvavyön ja kiepsautin itteni irti. Auto sammuksiin ja katteleen, että ulos pitäs vissiin päästä. Pelkääjän puolella näky huomattavasti vähemmän lunta, joten ovi auki ja ulospäin. Kaikki oli päällisin puolin ok ja autokin oli ihan lytyssä olevaa kattoa, rikkinäistä tuulilasia ja muutamaa lommoa vaille ehjä. Puhelimen vielä kaivelin autosta esiin, kun mietin mihin se lenti. 112 soitto ja toista kenkää etsimään autosta. Jonnekkin sen potkaisin lähtiessäni. 

Ja tässä taidonnäyte tästä parkkeerauksesta:

2015-01-13%2009.50.30.jpg

Siinä sitten odoteltiin avun saapumista. Kiva VPK-setä kaivoi miulle kengän autosta ja sen jälkeen pääsin ekaa kertaa elämässä ambulanssiin ja poliisisedän juttusille. Kauempaa kun katteli niin vissiin olin aika hyvin sinne menny.. Ja ne puut oli aika pelottavan lähellä.

2015-01-13%2010.16.09.jpg

Siihen tein ittelleni uuden ajoradan.

 

Pienen tsekkauksen jälkeen todettiin, että säikähdyksellä selvittiin. Henkisiä vammoja ja pöllähtänyt olo. Ooppelin vammat on vielä tutkittavana. Siitä tulee vielä auto, tai sitten ei. Tragikoomisinta tässä jutussa on se, että 1400 kilometriä takana ja 5 kilometriä edessä, kun päätin testata hangen syvyyttä. Onneksi oli lunta! Ja niin, Kolarista olin tulossa.

Nyt tosiaan tässä Ystävän tykönä olen. Rauhaksiin pari päivää. Oli kyllä enkeleitä matkassa, ei voi kieltää. Ja jotenkin kai se on kohtalon oikku, että tää sattui melkein kotona ja meni kuitenkin vaan peltiä. Onneksi olin yksin matkassa eikä sivullisille aiheutunut vaaraa. Loppu hyvin, kaikki melkein hyvin.

Näihin kuviin lienee aika päättää Lappi blogi. Kotona ollaan. Varmuuden vuoksi tein näyttävän kotiintulon ettei varmasti keneltäkään menny ohi, että olen palannut.

Tykkään tästä raflaavasta otsikoinnista:

Henkilöauto lensi tieltä ulos ja katolleen Selänpäässä (Kouvolan Sanomat 13.1.2015)

http://www.kouvolansanomat.fi/Online/2015/01/13/Henkil%C3%B6auto%20lensi%20tielt%C3%A4%20ulos%20ja%20katolleen%20Sel%C3%A4np%C3%A4%C3%A4ss%C3%A4/2015157/4

 

perjantai, 9. tammikuu 2015

TJ 0

2015-01-08%2015.52.18.jpg

SE ON SITTEN SIINÄ!

Viimeinen työpäivä on lusittu ja mielen on vallannut haikeus. Homma on paketissa ja huomenna aamulla Ooppelin keula osoittaa kohti Etelää. Niisk. Haikeus iskee. Ei sitä voi kieltää.

Viimeiset päivät työharjoittelussa menivät nopeasti! Onneksi oli touhua sen verran ettei ehtinyt miettimään poislähtöä. Keskiviikkona aamu kului Kotikonnussa rauhallisissa merkeissä. Vietimme asiakkaiden kanssa kotipäivää erilaisten kotiaskareiden parissa. Huomasi kuinka asiakkaat ovat ruvenneet luottamaan minuunkin ja homma pelasi hyvin! Vähän sai aamulla tingata parista asiasta, mutta loppupeleissä saatiin asikkaiden kanssa yhteinen sävel aikaiseksi. Eilen torstaina aamupäivä oli kiireinen ja vaihteleva.. suurinpiirtein kaikki oli hukassa ja sai käyttää kunnolla hoksottimia ratkaistaakseen ongelmia. Päivä oli tuskin alkanut, kun jo oli suunnattava töistä pois ja kohti IHAHHANAA iltapäivää. Kiipesin ensimmäistä kertaa elämässäni Islanninhevosen selkään ja lähdin vaellukselle. Lumi vaan pöllysi, kun paahdoimme pitkin mettiä laukaten ja töltäten. Oli mm. siisteintä ja parasta ikinä! Nähtiin myös lauma poroja reissulla, olivat ne kovin kesyjä, kun eivät paljon hevosista välittäneet. Eikä hevoset niistä. 

2015-01-08%2012.47.00.jpg

Uljas valkea ratsuni Snille.

 

HEIPAT YLLÄKSELLE

Tallilta ajelin Äkäslompoloon ja kävin ostelemassa viimeiset jutut Jounin Kaupalta. Ajelin hetken ympäri Lompoloa ja sitten tunturitietä kohti Ylläsjärveä. Siellä oli niiiin kaunista <3 Yllästä tulee ikävä. Jotenkin niin korostuu se rauhan ilmapiiri ja kiireettömyys siellä. Ja ne rintheet on vaan jotenkin niin sykähdyttäviä.

2015-01-08%2015.51.26.jpg

2015-01-08%2015.53.17.jpg

2015-01-08%2015.54.01.jpg

 

Viralliset heipat heitin tänään, kun pyörähdin vielä Ylläksellä. Viimeinen työpäivä alkoi aamulla Toimarissa, jossa läksiäislahjoja jaettiin puolin ja toisin. Sain Toimarista ihanan pinkin maton, jota olin jo ekana päivänä katsellut <3 Päivän aikana myös ihana työkaverini korjasi Ooppelin pimeän perän.. Tietysti ihan normaalisti tässäkin asiassa oli vain pari muuttujaa! Sulakkeita piti vaihtaa ja lamppuja useampi. Mutta nyt pelaa perä.. Ainut vaan, että takalasinpyyhkijä jäi käteen, kun putsasin lumia. Hyvä minä!

Itte vein tänään lakuja ja kortteja Toimarilaisille sekä Kotikontuun ja sain kuulla kommentteja, että ikävä tulee. Tulethan vain takaisin. Pakko se on tulla! Lopullisesti työpäivän herkisti tilanne, kun kaksi huonoiten, tuskin laisinkaan puhuvaa asiakasta ilmaisi varsin selkeästi, että "tulee sinua ikävä". Nyt tuli samantien kyynel silmään.. ensimmäistä itkua tuherrellen kirjoitan tässä.. Tästä se lähdönhaikeus alkaa.

2015-01-08%2016.24.34.jpg

Heippa Ylläs <3

 

Töistä päästyäni suuntasin käymään myös Pajalassa.. Hieman tuota.. Tuliaisten ostossa tiettypä. 

2015-01-09%2014.03.00.jpg

2015-01-09%2014.16.21.jpg

Ajokeli oli mm. mainio.

 

2015-01-09%2018.14.31.jpg

2015-01-09%2023.01.26.jpg

Loppuilta on mennyt pakatessa. Ja nyt alkaa tosissaan se haikeus iskemään. Suurinpiirtein kaikki on läjässä valmiina.. Enää aamun tetris takakontin kanssa pelattavana. Päiväkirjat on kirjoitettu ja raportit raportoitu. Kolari, Ylläs. Levi. Napapiiri. Joulu. Lappi. Työharjoittelu. Kaikki on nyt koettu. Ihania muistoja riittää varmasti kiikkustuoliin asti. Ihania uusia ystäviä ja tuttuja saatu. Lappi on vienyt miun sydämen. Haiken mielin päättelen matkani ja myös tämän blogin. Kiitos kun olette ollut mukana <3 Ihanaa tietää, että niin moni on näitä jorinoitani lukenut ja nauttinut. Kesän reissuilla jo kuulin kommentteja kuvista ja päivityksistä, että "ihan kun olis ite reissussa". Luulen, että tästäkin on jotakin pientä samaa vibaa saanut aikaiseksi. Puspus.

Illan soundtrack

 

IMG_20150109_214418.jpg

Mie se vain olen. Kokkonen.

sunnuntai, 4. tammikuu 2015

Terveisiä sairastuvalta!

Viime päivät olen viettänyt kiltisti aikaa peittotortillana (terveiset Anrille). UV oli hyvä ja Levillä riitti porukkaa. Joka paikkaan jonot ja ihmisiä oli paaaaljon. Vuosi kuitenkin vaihtui kommelluksista huolimatta, ja puoli seitsemältä olin jo takaisin Kolarissa aamulla. Selvinpäin UV. Levillä. Kaikkee pitää kokeilla!

Vuoden eka päivä sujui väsyneesti ja olishan se pitäny arvata, että lenssu teki tuloaan. Perjantaina sitten töissä oli aika tuskasta ja lopulta luovutin ja lähdin kotio. Kuume nousi illalla. Kolkytkaheksan ja risat näytti mittari ja koin parhaaksi painua pehkuihin. Sairastaminen Lapissa.. No kaikkee pitää kokeilla!

 

2015-01-02%2021.00.23.jpg

 

Mummeli keitti minulle jotakin droppia missä oli ainakin noita tippoja.. Ties mitä lie muuta. Hyvin se kyllä vaikutti. Kaks kertaa oon sitä nappaillu ja aina on hyvä mieli tullu :) Hih. Varmaan jotain Lapin taikuutta se loppuosa keitoksessa. No kaikkee pitää kokeilla!

2015-01-04%2017.16.36.jpg

Tänään on jo sen verran helpottanut, että olen voinu tehäkin jotain. Eilinen meni melkein nukkuessa: kevyet 19 tunnin yöunet piristi mukavasti. Tänään siis, kun olo on parempi, olen puuhannu vähä jotakin pientä. Saunoin ja kirjoittelin aikani kuluksi harjoitteluraporttia.. Ihan vain kaikkea pientä. Kun en paikallaan osaa olla!

2015-01-04%2015.34.47.jpg

Koska sauna <3

2015-01-02%2002.00.26.jpg

Vähän luin Mielensäpahoittajaakin :)

2015-01-04%2017.39.07.jpg

Työharjoittelupäiväkirja ja -raportti almost check. Seuraavaksi opiskelun oppimispäiväkirja :)

 

Se olis sitten viimeinen viikko Lapissa käynnissä. Haikeus alkaa jo hiipiä puseroon, mutta toistaseks oon ollu niin tokkurassa etten oo ymmärtänyt asiaa. Silleenhän toki tämänkin loppuajan ja viimeisen viikonlopun täällä olis voinu käyttää jotenkin muutenkin, kun sairastaessa. Mutta hei, kaikkee pitää kokeilla!

 

keskiviikko, 31. joulukuu 2014

Kaksnollaneljätoista

Vuoden viimeinen päivä

Näin vuoden viimeisenä yönä, kun unijukka on taas eksynyt johonkin väärään osoitteeseen, on hyvä aika kerrata kulunutta vuotta, ja todeta kliseiset sanat ”paras vuosi ikinä”. Vaan kyllä tämä on. Vaihderikas, tunteikas, hieman surullinen ja vaikeakin, mutta täynnä onnistumisia, uusia asioita, paikkoja ja kokemuksia. Vuosi kaksnollaneljätoista jää muistoihin vuotena, jolloin mentiin eikä meinattu.

IMG_20140424_205120%20%281%29.jpg

Vuosi alkoi aika ahdistavissa ja surullisissa merkeissä, mutta samalla jotenkin kumman uuden alun merkeissä. Terve ”pakko pärjätä” asenne otti valtaa ja pikkuhiljaa alkoi itsekin oppimaan elämään tässä ja nyt. Murehtiminenkin jäi vähiin, kun ei antanut itselleen lupaa murehtia etukäteen. Kiireinen aika töissä ja paljon menoja toivat arkeen ja vapaaseen rytmiä ja aikataulua. 

IMG_20140515_103427.jpg

 

Tammikuu hurahti töissä viime vuoden asioita pakettiin laittaessa ja valmistautuessa uuteen kauteen. Elämäni ilman televisiota päättyi myös, kun ostin itselleni television.. edellisen parvekkeella heitetyn tilalle. Helmikuussa tapahtumat ja keikat täyttivät Kuusankoskitalon ja sieltä mie löydyin arkena ja pyhänä joko tiskin takaa tai sitten salista ihmettelemässä mitä erilaisimpia showta. Haloo Helsinki, Ismo Leikola, vain muutamia mainitakseni. Maaliskuussa jatkoa seurasi Sami Hedbergistä ja Niko Kivelästä, joiden showt olivat mm. parhaat! Tässä kohtaa myös epävarmuus töistä sai aikaan kapinan sisälläni ja päätin, että minähän suunnittelen tulevaisuuttani enkä jää odottelemaan, josko joku muu siitä päättää puolestani. Kevääseen kuului olennaisena osana tietysti Olympialaiset ja jääkiekon MM-kisat. Ja kaikki niihin liittyvät tunteet...

IMG_20140518_190413.jpg

Ilmeeni kun Suomi otti turpaan MM-kisoissa. Rankasti.

 

Huhtikuu kun kääntyi lehdellä, niin koitti, myöhemmin ajateltuna, melko kohtalokas reissu. Hyppäsin insinööriopiskelijoiden bussiin ja matkasin Rovaniemelle saadakseni ensikosketuksen Lappiin. Minä, ”maailmanmatkaja” en ollut aiemmin käynyt Lapissa. Vaan en kyllä sillon voinut yhtään kuvitella, että tulisin vielä löytymään sieltä suunnalta Suomea uudemman kerran ja vielä vähän pidemmällä visiitillä. Reissu oli kaikinpuolin ikimuistoinen. Ja tajusi toden totta, että tänne Lappiin on PITKÄ matka.

Kotiin palattuani olinkin reipas ja pistin toteutukseen pitkäaikaisen haaveeni. Nimittäin ihan oikeasti OMAN auton hommaamisen. Asia pistettiin vireille. Kevät taittui reissatessa ja töissä. Ja töissä ja reissatessa. Vappua viettelin yliopisto-kaupungissa Jyväskylässä. Ihmisiä oli mm. paljon ja kerrankin näki haalareita. Omat olin jo sentään tälle reissulle jättänyt Kouvostoliittoon kotiin. Ja niin Vapun jälkeen mökkireissulla tuli puheeksi auton hankinta niin taisin tehdä pari puhelua Savoon ja ilmoittaa kyllä ostavani Niinalta auton, vaikka se ei ollut edes myynnissä silloin. Toukokuussa sitten reissua kohti Savoa ja takaisin tulin Ooppelin kera. Oli se vain iiiihana. Ja isot vanteet. Muistinko jollekulle mainita niistä vanteista?! 17 tuumaa, metallivanteet. Kuuliko kukaan?

IMG_20140510_161953.jpg

2014-05-10%2015.11.11.jpg

IMG_20140430_182351.jpg

Klara Vappen ja irvistys päälle!

 

Kesä kun vaihtui niin heti alkupuoliskolla tein reissun Loviisaan. Pitkään suunnitelluista matkakohteista toinen tälle vuodelle oli Porvoo, jossa vierailimme suhteellisen lämpimänä kesäpäivänä. Matkailtuamme Porvoossa palasin takaisin Kouvolaan tarkoituksenani lähteä maakuntakierrokselle Mikkeliin ja Kotkaan. Toisin kuitenkin kävi. Puolessa välissä matkaa Ooppeli hyytyi 6-tien varteen. Soittoa Loviisaan, että voiskos joku tulla heittämään bensa-asemalle ostamaan öljyä. Matka jatkui tämän jälkeen normaaliin tapaan, kunnes Korian kyltin kohdalla Ooppeli uuvahti viimeisen ja lopullisen kerran. Kyllä oli apukuskilla pokassa pitelemistä, olinhan nimittäin todennut matkaanlähdössä, että jos Korialle asti päästään niin päästään perille. Jepjep. Korian kyltti se siinä paistoi nenän edessä, kun Ooppelia hinattiin hinausauton lavalle. Mentiin syömään sushia, kun auto oli viety korjaamolle. KOSKA OTTI PÄÄHÄN!

Muuttuneiden suunnitelmien vuoksi eksyin vapaaehtoiseksi Partiolaisten Suurjuhlaan. 30 asteen helteessä suhailin pitkin Manskia ja hoitelin Partiokylässä vaikka ja mitä. Armankin tuli tutuksi. Montakohan julkkista oli jo jutettu tässä vaiheessa vuotta? Aika monta. Juhannus tuli ja menin ja vietin sen Haminassa. Ooppelikin pohti, että viikon korjaamolla olo ei riittänyt ja hyytyi uudelleen. Tällä kertaa korjailtiin taas uutta vikaa ja auto toimi kuin uusi kahden viikon pihassa seisomisen jälkeen. Ite otin etäisyyttä auton ja minun suhteeseen Jyväskylässä.

IMG_20140716_131650.jpg

 

2014-06-02%2013.57.50.jpg

Eikun kyytiin vaan! Valtatie 6, Koria.


Heinäkuu, tuo kiireisin kuukausi koko kesässä! Joka kerta sitä ajattelee, että teen asioita heinäkuussa. No niinpä vissiin. Ehi niitä pakollisiakaan. Heinäkuun kohokohta, Ilosaarirock! Lähimmä pienen pienessä helteessä kohti Pohjois-Karjalaa. Ekana yönä oli ehkä kylmintä ikinä nukkua teltassa leirintäalueella. Loppuviikonlopun majoituin onneksi ystävien tykönä. Päivällä oli tukahduttavan kuuma ja yöllä jäätyi pystyyn. Mutta se oli <3 Kotimatkalla sitten ikäväksemme todistimme pahaa rekkakolaria, joka jäi mieleen sitten pidemmäksi aikaa. Heinäkuussa myös pistin vireille montakin uutta asiaa. Työnhakua oli tehty jo pari kuukautta eikä mitään uutta ollut edes näköpiirissä. Oli aika keksiä muuta. Hakupaperit vetämään ja elokuun alussa oli varattu paikka Valkealan opistoon henkilökohtaisen avustajan linjalle! Heinäkuu päättyi vauhdikkaasti Jyväskylässä asuntomessuihin ja kolmanteen unelmaan eli Jyväskylän Rallien katsojana toimimiseen! Pitkään tauolla ollut Harjun EK palasi ja siellä meikä oli rallikansan seassa ihmettelemässä pärinäautoja. Ens kesänä olen niiiin metässä rämpimässä ja kattomassa EK:ta. Rallikansaa riitti myös Jykylän yössä! 

IMG_20140731_201817.jpg

Rallia pärrpärr <3

IMG_20140813_125453.jpg

Elokuussa siis alkoi loma. Ja kyllä mie lomailin!!! Pitkään ja hartaasti suunniteltu reissu Turkuun koitti heti elokuun alkupäivinä. Lähtökohdat Turulle oli pienet, vaatimattomat ja helposti toteutettavissa: Halusin nähdä kaiken! Siinäpä kierrettiin kirkkoja, linnoja, Turun saaristoa, laivoja, nähtävyyksiä, kirjastoja, Joulurauhanjulistusparvekkeita, ravintoloita, jokilaivoja ja ehdittiinpä vierailla förillä, mökkeillä, uida meressä ja uida meressä sekä vierailla kesäteatterissa! Koska matkaintoa vielä riitti niin viikon lomailun Turussa jälkeen suuntasin Helsinkiin ja tein siellä kiertoajelun... HSL:n vuorokausilippu ja sen slogan iski: ”vuorokausilipulla näet kaiken”. Olin onnellinen, kun ajelin ympäri Helsinkiä ja pk-seutua metrolla, junalla, ratikalla, bussilla ja lautalla. Kävin omatoimimatkalla Suomenlinnassa, katsomassa remontissa olevaa Presidentinlinnaa, Senaatintorilla sekä kävin ottamassa SelfMiet Eduskuntalon ja Tuomiokirkon portailla. Kotiin Kouvolaan palatessa mietin, että kuukausi reissussa saa riittää. Enää en lähe mihinkään ennen koulun alkua. Paitsi Savoon kesärenkaiden vaihtoon. Vaan toisin kävi.

IMG_20140809_210045.jpg

IMG_20140807_110043.jpg

IMG_20140808_091601.jpg

IMG_20140809_115433.jpg

Turku

 

IMG_20140811_143513.jpg

Helsinki

 

VR tarjosi halpoja matkoja ja tarjouksia selatessa bongasin, että hei täällähän pääsis vaikka minne. Junaliput Kouvolasta Helsinkiin, josta Tampereelle viettämään aikaa ja Seinäjoen kautta Kokkolaan. Tämä hyvä. Takaisinpäin reitti kulkikin alkumatkan samaa. Seinäjoella aamupäivän seikkailin omatoimisesti etsien kätköjä. Tästä oikeastaan alkoi kunnolla tuo geokätköily harrastun. Seinäjoelta hyppäsin Tuuriin menevään junaan ja kävin katsomassa tuon kuuluisa Pohojanmaalaisen kyläkaupan. Olihan sillä kokoa! Tuurissa vierähti päivä mukavasti ja väsyneenä junailin vielä Jyväskylään, josta bussilla Kouvolaan. Saisin olla päivän kotona ennen Savon ja Joensuun reissua.

IMG_20140820_211459.jpg

Tampere

 

IMG_20140825_213247.jpg

Tuuri

 

Savossa olin turistina omassa kotikaupungissani ja tietysti Kerimäellä. Katselimma kirkkoa ja Olavinlinnaa, kävimmä museossa ja syömässä paikassa, jossa oli aika sijainnut kellarissa ja nyt olikin maanpinnalla: järkytys! Savon reissun jälkeen takki oli tyhjä ja väsytti. Maalla saunan lämmittäessä pohdin, että olipa ollut hurja vuosi tähän mennessä. Vaan enpä uskaltanu suurimmissa kuvitelmissakaan ajatella mitä kaikkea oli vielä tulossa! Olemattomien yöunien jälkeen matkustin Joensuuhun. Päivä kaupungilla ja illalla juhlimassa. Yöbussilla Kotkaan. Jo toinen uneton yö peräkkäin alkoi tuntua. Kolmaskin meni sitten unettomasti pelkästään siksi, että matkaväsymys ja oudot uudet tapahtumat valvottivat. Koulu alkoi siis pirteästi kolmen unettoman yön jäljiltä 1.9.

IMG_20140830_001436.jpg

Da Savo.

IMG_20140830_222301.jpg

Kuuden tunnin bussimatkalla pysyi jalat lämpöisenä Ystävän neulomissa villasukissa <3

 

Henkilökohtainen avustaja koulutus. Jo ensimmäisenä päivänä oli olo, että tämä on minun juttu! Miksen ole tehnyt tätä aiemmin? Koulutus oli alusta saakka monipuolinen ja kouluttajat olivat mm. parhaita! Syksy sisälsi luentoa luennon perään. Monenlaisia vierailuja, jotka jäivät elävästi mieleen, tenttejä, kokeita, ensiapukurssin sekä paljon paljon uutta tietoa liittoinfosta lähtien! Huh. Mutta kaikki oli niiiin mukavaa ja meiän porukka oli ihan mahtava. Ikävä teitä!

IMG_20141103_150011.jpg

Koska koulutus on lyhyt, niin heti ensimmäisestä viikosta aloimme keskustelemaan työharjoittelusta. Olin jo pidempään pyöritellyt ideaa mielessä ja nyt toden teolla aloin etsimään paikkoja missä voisin päästä työskentelemään kehitysvammaisten kanssa. Google auki ja hakukenttään sanat ”kehitysvammahuolto, Lappi”. Kolari ja Kittilä tarjosivat vaihtoehtoja. Pitkään arvoin kumpaan otan yhteyttä, vai molempiin vaiko ei kumpaakaan? Kolari veti pidemmän korren ja muutaman päivän päästä olin toivotettu tervetulleeksi Kolarin toimintakeskukseen. Nyt olikin vain yksi pieni mutta.. Nimittäin asunto. Nettiä taas selaukseen ja kaikki keinot käyttöön. Otin yhteyttä Fasen kautta Ylläkselle ja Jounin Kaupan Sampolle ja kyselin vinkkejä.. Sainkin pari ihan käyttökelpoista vinkkiä, mutta koska kaikki kivet oli käännettävä niin pistin vielä ilmoituksen lehtiin. Paikallislehti Luoteis-Lappi sekä Lapin Kansa saivat kunnian tuutata ilmoitukseni maailmalle. Sain monta yhteydenottoa, joista ensimmäinen ja tärkein oli nykyinen ”kämppikseni” Elvi. Tämän asuinpaikan saanti oli täysi lottovoitto! Sijaitseehan kämppä vielä työharjoittelupaikkaani vastapäätä!

Lokakuussa siis alkoi toden teolla järjestelyt Lappiin muuttoa varten. Pikkuhiljaa mainitsin asiasta ihmisille. Jokin siinä oli ettei asiaa halunnut julkisesti levitellä ja loppupeleissä siitä tiesikin vain harvat ja valitut. Muistan ikuisesti sen marraskuisen illan, kun istuimme iltaa tyttöjen kanssa. Siinä vaihdettiin kuulumisia ja tarinan eräässä kohdassa eräs rakas ystäväni kommentoi ”kohta se pudottaa pommin täntäntää”. :D no niinhän se teki. Ristiriitaisissa tunnelmissa hoidin lähtöön liittyviä juttuja aina auton huollosta kouluasioiden hoitoon. Vaikka aika oli lyhyt niin käytännössä kuitenkin teki kaikki asiat, jotka pidemmällekin muutossa tekisi!

Ehdin mie vähän lokakuussa reissaamaankin... Pikkasen. 1000 kilometria autolla ja muutama satanen bussilla päälle. Ooppeli lähti korjauksesta suoraan kohti Savoa ja sai talvinakit alle. Siitä Savonlinnan ja Joensuun kautta Kuopioon, jossa vietin muutaman päivän. Ja takaisin kohti Etelää ja auto parkkiin Jyväskylään. Hyppäys bussiin ja olinkin jo uudessa rakkauspaikassani, Turussa <3 Viikonloppu siellä ja takaisin Jyväskylään autoa hakemaan ja kurvailin suoraan kouluun reissultani. Oli aika kertoa myös koulussa minne olin suuntaamassa. Kyllä siellä oltiin iloisia! Lappiin, oikeastiko? Kyseltiin. KYLLÄ!

IMG_20141019_185900%20%281%29.jpg

Itä-Suomi turneeee

 

Syksyn mittaan aloitin myös uusia harrastuksia ja ylläpidin vanhoja. Aloitin vapaaehtoisen pelastuspalvelun riveissä ja valmiudessa käymällä ensimmäisen kurssin. Lisäksi kiipesin useammankin kerran 10 vuoden tauon jälkeen hevosen selkään. Ja tietysti muistin kutoa... Aika monet villasukat, tumput, lapaset, kynsikkäät ja säärystimet tehty.

IMG_20141028_185616.jpg

IMG_20141031_114559%20%281%29.jpg

IMG_20140910_204400.jpg'

IMG_20140909_212957.jpg

 

Marraskuun alku meni aivan sumussa, kun yritin pistää järjestykseen asioita ennen lähtöä ja hyvästellä ihmisiä. Hyvästeiltä ne tuntuivat, vaikka vakuutin kaikille, että olen takaisin kyllä tulossa! Ja olen edelleen! Lähtöpäivän aamu koitti ja voin kertoa, että siinä Valkealan opiston pihalla lähtiessä alkoi oikeasti jännittää. Eikä vain sen takia, että mitä keli tulisi olemaan ja kestäisikö auto. Lopullinen määränpää konkretisoitui ehkä Kemissä, jossa tuli ekaa kertaa vastaan talvi. Loppu pari sataa kilsaa meni toooodella jännittyneissä tunnelmissa. Kolarin rajan ylitettyäni totesin, että nyt olen Lapissa. Ja tuntui hyvältä. Ja on tuntunut koko ajan. Yksi elämäni parhaimmista, ellei parhain päätös. Tämä reissu ei unohdu koskaan!

 

IMG_20141121_202841.jpg

Nyt on yö vaihtunut aamun ja päivän kautta iltapäiväksi. On aika suunnata saunaan pesemään vanhan vuoden pölyt pois ja valmistautua lähtemään ottamaan Uutta Vuotta vastaan Leville! Kiitos kaikille tärkeille ihmisille tästä vuodesta. Teitä on useita ja jokainen on tehnyt omalla tavallaan oman osansa minun vuoteen. Kiitos, olette maailman tärkeimpiä ja toivottavasti kestätte minua myös tulevana vuonna! 


Uuden vuoden lupaus: lupaan olla yhtä hölmö ja saada yhtä paljon älyttömiä ideoita ja harkitsematta toteuttaa niitä! Sillä enemmän se harmittaa, jos jätät tekemättä, kun teet.

Oikein ihanaa Uutta Vuotta 2015 kaikille! <3