SE ON SITTEN SIINÄ!

Viimeinen työpäivä on lusittu ja mielen on vallannut haikeus. Homma on paketissa ja huomenna aamulla Ooppelin keula osoittaa kohti Etelää. Niisk. Haikeus iskee. Ei sitä voi kieltää.

Viimeiset päivät työharjoittelussa menivät nopeasti! Onneksi oli touhua sen verran ettei ehtinyt miettimään poislähtöä. Keskiviikkona aamu kului Kotikonnussa rauhallisissa merkeissä. Vietimme asiakkaiden kanssa kotipäivää erilaisten kotiaskareiden parissa. Huomasi kuinka asiakkaat ovat ruvenneet luottamaan minuunkin ja homma pelasi hyvin! Vähän sai aamulla tingata parista asiasta, mutta loppupeleissä saatiin asikkaiden kanssa yhteinen sävel aikaiseksi. Eilen torstaina aamupäivä oli kiireinen ja vaihteleva.. suurinpiirtein kaikki oli hukassa ja sai käyttää kunnolla hoksottimia ratkaistaakseen ongelmia. Päivä oli tuskin alkanut, kun jo oli suunnattava töistä pois ja kohti IHAHHANAA iltapäivää. Kiipesin ensimmäistä kertaa elämässäni Islanninhevosen selkään ja lähdin vaellukselle. Lumi vaan pöllysi, kun paahdoimme pitkin mettiä laukaten ja töltäten. Oli mm. siisteintä ja parasta ikinä! Nähtiin myös lauma poroja reissulla, olivat ne kovin kesyjä, kun eivät paljon hevosista välittäneet. Eikä hevoset niistä. 

Uljas valkea ratsuni Snille.

 

HEIPAT YLLÄKSELLE

Tallilta ajelin Äkäslompoloon ja kävin ostelemassa viimeiset jutut Jounin Kaupalta. Ajelin hetken ympäri Lompoloa ja sitten tunturitietä kohti Ylläsjärveä. Siellä oli niiiin kaunista <3 Yllästä tulee ikävä. Jotenkin niin korostuu se rauhan ilmapiiri ja kiireettömyys siellä. Ja ne rintheet on vaan jotenkin niin sykähdyttäviä.

 

Viralliset heipat heitin tänään, kun pyörähdin vielä Ylläksellä. Viimeinen työpäivä alkoi aamulla Toimarissa, jossa läksiäislahjoja jaettiin puolin ja toisin. Sain Toimarista ihanan pinkin maton, jota olin jo ekana päivänä katsellut <3 Päivän aikana myös ihana työkaverini korjasi Ooppelin pimeän perän.. Tietysti ihan normaalisti tässäkin asiassa oli vain pari muuttujaa! Sulakkeita piti vaihtaa ja lamppuja useampi. Mutta nyt pelaa perä.. Ainut vaan, että takalasinpyyhkijä jäi käteen, kun putsasin lumia. Hyvä minä!

Itte vein tänään lakuja ja kortteja Toimarilaisille sekä Kotikontuun ja sain kuulla kommentteja, että ikävä tulee. Tulethan vain takaisin. Pakko se on tulla! Lopullisesti työpäivän herkisti tilanne, kun kaksi huonoiten, tuskin laisinkaan puhuvaa asiakasta ilmaisi varsin selkeästi, että "tulee sinua ikävä". Nyt tuli samantien kyynel silmään.. ensimmäistä itkua tuherrellen kirjoitan tässä.. Tästä se lähdönhaikeus alkaa.

Heippa Ylläs <3

 

Töistä päästyäni suuntasin käymään myös Pajalassa.. Hieman tuota.. Tuliaisten ostossa tiettypä. 

Ajokeli oli mm. mainio.

 

Loppuilta on mennyt pakatessa. Ja nyt alkaa tosissaan se haikeus iskemään. Suurinpiirtein kaikki on läjässä valmiina.. Enää aamun tetris takakontin kanssa pelattavana. Päiväkirjat on kirjoitettu ja raportit raportoitu. Kolari, Ylläs. Levi. Napapiiri. Joulu. Lappi. Työharjoittelu. Kaikki on nyt koettu. Ihania muistoja riittää varmasti kiikkustuoliin asti. Ihania uusia ystäviä ja tuttuja saatu. Lappi on vienyt miun sydämen. Haiken mielin päättelen matkani ja myös tämän blogin. Kiitos kun olette ollut mukana <3 Ihanaa tietää, että niin moni on näitä jorinoitani lukenut ja nauttinut. Kesän reissuilla jo kuulin kommentteja kuvista ja päivityksistä, että "ihan kun olis ite reissussa". Luulen, että tästäkin on jotakin pientä samaa vibaa saanut aikaiseksi. Puspus.

Illan soundtrack

 

Mie se vain olen. Kokkonen.